Noin vuosi sitten muistan olleeni fiiliksissä tulevasta vuodesta. Siitä miten jännittäväksi se voikaan muotoutua, kuinka suuret mahdollisuudet sillä on kehittyä elämäni parhaimmaksi. Suuret oli suunnitelmat ja haaveet, asenne elämään oli positiivinen ja auringonpaiste sai hymyn väkisin kasvoille. Muistan vieläkin satunnaisen riemun kun koulupäivä päättyi ja sai kävellä bussipysäkiltä kotiin auringon paistaessa. Kuinka peruskoulu tuntui pakkopullalta ja siellä istuminen tappoi luovuuden. Kotiin muutti hauva nimeltä Kiira, jonka lempiharrastuksia tätä nykyä on nukkua keittiönpöydällä ja katsella ikkunasta ulos.
On tavattu uusia ihmisiä ja menetetty ikuisia ystäviä. Rakastuin ja myöhemmin totesin sen olleen suuri virhe. Kuitenkin myöhemmin tajusin paljonko se mulle opetti ja loppujenlopuksi myös antoi. Kyyneleistä huolimatta elämä on jatkunut, ja ehkä olen viisaampi ensi kerralla.
Muistan kuinka kylmä Helsinki oli helmikuun 20. päivä viideltä aamulla. Laukussa mukana viltit ja seurana Venla. Jäädytettiin itseämme monta tuntia vain nähdäksemme ruotsalaisen bändin, CrashDïetin. Tavattiin jätkät ja voin sanoa, että jäätyminen oli jopa hetken arvoista. Muistan myös kesäkuun runsaat lämpöasteet ja Tampereen. Muistan Hardcore Superstarin, ne muutamat biisit joita siitä ehdin kuulla. Muistan eturivin Virpin kanssa ja vilautukset (....hups.). Sen kaiken rakkauden jota bändiä kohtaan voi tuntea.
Muistan kylmät väreet kuunnellessani ensi kertaa BlackRainin uutta levyä joka kantaa nimeä It Begins. Se levy aiheutti monia tunteita, ja on edelleen yksi lempilevyistä. Harmittaa että vielä tänäkään vuonna en päässyt todistamaan livenä sitä, mitä olen viimeiset kaksi (!) vuotta toivonut. Ehkä vuosi 2014 tuo tämänkin tullessaan?
Olen saanut viettää maailman parhaiden ihmisten kanssa aikaa. Olen lähentynyt vanhoja ystävien kanssa ja saanut uusia. Kunniamainintoja antaisin, jos osaisin. Haluan vain kertoa kaikille, että olette mulle tärkeintä tässä maailmassa, osa varmasti tärkeämpi kuin arvaattekaan. Vietetään ensi vuonna paljon aikaa yhdessä kaikki, joohan?
Vuoden 2013 saatan loppuun Minjan kanssa Otavassa, vaikka kyllä tekis mieli olla jossain muualla. Mieli haikeena jätän tän kaiken taakseni ja toivon, että tällä kertaa uusi vuosi tois uuden alun ja paljon uusia ihmisiä, uusia keikkoja, uusia kaupunkeja ja uusia kokemuksia. Niin kylmää pakkasta että varpaat ei toimi ja niin lämmintä keliä että shortsit ovat sopiva varustus. Musiikkia niin kovalla että korvat soi vielä huomenna. Rakkautta niin että sitä riittäisi muillekkin. Lisää kauniita biisejä ja lisää uusia kasvoja joita kutsua ystäviksi.
Hyvää uutta vuotta 2014 kaikille ja
