25.11.2013

On muuten aika läski kissa

No kauanhan minä itteni täältä poissa pidinkin. Hyvähyvä.

Päätin nyt kuitenkin postata uhkailuistani huolimatta, koska on sellainen fiilis. Niin ristiriitainen olo että pakko avata hiukan mieltään.

Ahdistaa koska viimeaikoina yöunet on jäänyt hyvin vähäisiksi. Nukahtaminen pelottaa, nään paljon painajaisia ja herään keskellä yötä hirveissä paineissa. Myös hampaat kipuilee (tää lause sai mut kuulostamaan vauvalta jolle on tulossa maitohampaat) eikä särkylääkkeet auta. Hammaslääkäripelko on kyllä yks maailman eniten perseestä oleva pelko.

Ahdistaa myös erinäiset ihmiset sekä niiden ajatukset. Ja myös omituiset yhteydenotot ensimmäistä kertaa aikoihin. Tänään koulussa hymyilytti, ammattikoulun ei näköjään tarvitse aina olla pelkkää harmaata massaa johon hukkua.

Sunnuntaina Helsingissä (oli vaikee kirjoittaa tuo oikein, sain varmaan 10 kertaa aikaseks Helsignn tai Helsshei tai Hsleehe.....) mun pankkikortti meni jotenkin lukkoon, en tiedä mutta se oli kaupan tätin syy ei minun! mutta tänään sain sen auki. Sen kunniaksi palkitsin itteni euron juustolla ja pussillisella hopeatoffeeta. Myöhästyin myös bussista....

kollaasi1PicMonkey Collage

Kaikkihan rakastaa kollaaseja?

Tässä ekassa on Mikkeli-Helsinki junamatkan satoa. Meillä oli oma "hytti" joten oli hyvin jännää. Meinattiin kiivetä hattuhyllyille ja käytiin lenkillä pitkin junaa. Ja naurettiin ääneen maailman rumimmille kuville... Ollaan tyhmiä.

PicMonkey Collagekollaasi2

Tukkakuvia. Junan vessassa otetuissa kuvissa (jouduin olemaan polvillani pöntön kannen päällä koska peili oli liian korkealla) tukka näyttää ihanan vaalealta, vaikka latvat edelleen huuti keltaisuuttaan. Päätin sitten että nyt riittää ja vetäsin tukan violetiks... öhöm. Nyt nainen. Tämän piti olla _vaalean_lila mutta keltainen tukka ei oikein toiminu siinä alla. Katellaan vähän myöhemmin sitä, nyt nautin tästä sävystä.

PicMonkey Collagekollaasi3

Lainasin mummolta kirjoja ja luin Missä lapset ovat? -kirjan yhdessä yössä. Ihan loistava, vaikkakin kaapparin näkökulmasta kerrotut pätkät oli niin ällöttäviä ja ahdistavia. Taas yksi kuva junan hytistä ja pari kuaa mun uusimmasta innostuksesta, What would i say? Vitut ketuista ja siitä mitä ne sanoo. Oon vetäny muutamat huutonaurut noille, "siellä mut opetetaa käynnistää se Franklinin isä?" Jepjep.

Nyt taidan hakea santsiannoksen lempiruokaa (kanaa ja riisiä) ja jatkan musiikin popittelua ja 9GAGin selaamista tärkeiden asioiden hoitamista. Heihei!

ps.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti