The same old fears

Joulukuun 1. päivän aamu oli 

niin                                            

syvältä

perseestä

ettei ikinä. 

En jaksa selitellä sen enempiä. 

Vituttaa vaan että joku haluaa viedä multa loputkin ystävät. Ihankuin niitä muutenkin olis karsittavaksi asti. 

Loppupäivä kuitenkin oli ihan mukava, kävin siskon orjuutettavana hiukan ja syömässä hyvää suklaakakkua (jota onnistuin viskomaan pitkin olohuonetta) kynttiläkutsuilla. Ja äiti tilasi mulle maailman parhaan tuoksuisen kynttilän.

Edelleen turhaa yrittää pukea ajatuksia sanoiksi, ääni päässä huutaa kovaa mutta

en saa sanoista selvää. Huomenna menen käymään koululla viimeistä kertaa toivottavasti

koskaan.

En tiedä mitä teen tälle ulkoasulle, haluan_tehdä_jotain_mutta_en_osaa_666
Tuli tyhjästä mieleen kuinka joskus säikäytin Idan. Siitä on kohta... 4 vuotta.
Kosto odottaa ilmeisesti edelleen, sitä odotellessa
Tammikuussa toofastfor juhlii 4-vuotis syntymäpäiviään.
Oon nelivuotias kikkelinpuolikas sain nimen hauskimman TOOFASTFOR
Muistan kun joskus kuulin ton jutun ja nauroin ääneen. Hmm.



Tänään meni sähköt jossain vaiheessa, onneksi koneessa oli akkua tarpeeksi
Sims-laneihin ja musiikin popitteluun. Poltin kynttilöitä ja järjestelin meikkipöytää.
Päätin myös että huomenna siivoan, ihan varmasti
Kuuntelen nonstoppina Pink Floydia.
Pelottaa että menetän lisää ihmisiä pian, en kestä sitä enää.






Tulkaa joku pelastamaan mut