Mulla oli ihan jotain asiaa mistä halusin kirjoittaa mutten muista sitä enää. Repeatilla soi Antti Tuiskun Helsinki, rakastan sitä kappaletta. Toivon, että joku päivä voisin itsekin herätä siitä kaupungista ilman kiirettä pois. Vaikka aina olenkin toisin sanonut, ehkä minusta tulee isona helsinkiläinen.
Jokin siinä kaupungissa viehättää. En oikein tiedä mikä se on. Ikinä se ei ole minusta ollut erityisen siisti paikka, olen varsinkin Töölössä viettäny lapsena aikaa ihan jonkin verran joten uutuudenviehätys on kadonnut. En vaan tiedä voiko mitään rakastaa enempää, kuin aamun ensimmäisen metron väsynyttä tunnelmaa tai myöhään sunnuntai-iltana ratikassa istuvia iloisia ihmisiä. Rakastan Helsingin vanhoja puutaloja ja Kaisaniemen puistoa. Sielläkin on tullut vietettyä useempi vuorokausi putkeen, lokkien keskellä.
Viimekerrasta on liian pitkä aika. Helmikuussa viimeeksi kävin kyseistä paikkaa ihastuttamassa, mutta tässä kuussa otetaan Venlan kanssa suunnaksi jälleen Helsinki. Nähdään ihmisiä ja ajetaan metrolla kartan päästä päähän. Metron jarrutusääni on muuten jotain niin rakastettavaa, siinä vaiheessa viimeistään tajuaa missä on ja se on maailman paras tunne.
Oon pitkään miettinyt etten kuulu Mikkeliin ja miulla on semmonen tuntuma että Helsinki vois olla se, missä olisi hyvä olla. Tamperetta mietin myös joskus mutta muutamien asioiden takia se ei ole enää city of dreams, olen oppinut vihaamaan koko kaupunkia.
Helsingistä kuitenkin on vain ja ainoastaan hyviä muistoja, ensimmäisenä tulee mieleen Ruoholahden nuorisotalo ja se, miten istuttiin aamukuudesta asti On The Rocksin edessä erään nimeltämainitsemattoman ruotsalaisbändin takia. Tai epätoivoinen kävelyretki Kampista Nosturille aamuseitsemältä. Eksyttiin liian monta kertaa, mutta se oli kaiken arvoista. Rakastan myös liikaa Itäkeskusta ja kuselta haisevaa porraskäytävää, mitä kautta pääsee Idalle.
Mietin vaan, miten kaupunkiin voi rakastua. Toivon, että vielä joku päivä voin kutsua sitä paikkaa kodikseni.
Ja vaihdetaan aihe kätevästi jokatytön lempiasiaan; materiaan. Sain postia Ruotsista tänään ja oi että tätä onnea. Tilasin paidan koossa L, ja se oli auttamattoman suuri, kuten osasin odottaa. Mutta myös pitkä, ja se on hyvä. Tuunausprojektiani ajatellen. Pitää tuota kuitenkin kaventaa hiukan, liioittelin ehkä turhan paljon tuon koon suhteen, myös M olisi varmasti ollut tarpeeksi iso.
Sain samassa paketissa myös kivan seinälipun mutta siitä kuvaa, kunhan saan sen seinälle jossain välissä. Eli heti, kun saan nastoja.
Ja nyt minua hiukan naurattaa, koska onnistuin avautumaan 5 kappaleen verran rakkaudesta kaupunkia kohtaan. Ööö hmm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti