I trusted you in every way But not enough to make you stay Turn around I've lost my ground

Oon tänään hirveesti nostalgisoinut, kuunnellut Tokio Hotelia ja muistellu jotain 5-6 luokkaa ja seiskaluokan alkua.

On jotenkin niin hassua kuunnella jotain Tokio Hotelia ekaa kertaa aikoihin. Mun päähän virtaa monet muistot ja tilanteet, hetket missä mikäkin biisi on soinu taustalla. Se oli ensimmäinen bändi, jota mä rupesin kuuntelemaan tosissaan. Eka bändi, jota mä oikeesti fanitin. Se tuli paljon ennen japani-innostusta, en ees enää muista mistä se lähti.

Se kuitenkin sai aikaan mussa muutoksen, jonka avulla oon just nyt enemmän itteni kun koskaan. Mä uskalsin laittaa massalle vastaan, sisäisesti sekä ulkoisesti. Näihin aikoihin mun tukasta tuli pinkkimusta, myöhemmin punavirhee ja sitä kautta sininen. Olin kai vitosella silloin. Tai, sininen tukka oli kutosen alussa.

Mä olin aiemmin ollu yks niistä massaanpukeutujista. Enpä ollut kauaa, enkä vois olla enempää ylpee. VAIKKA mua kiusattiin sen takia mitä olin, oon niin tyytyväinen että pikku-Nita uskalti.
Kelataan aikaa nyt kuitenkin hiukan eteenpäin, nimittäin seiskaluokan alkuun. Löysin nimittäin galtsusta aikamoisia helmiä, alkaen kesältä 2010.

Nää kuvat on aika monet jo nähty blogis mut haluun laittaa nää silti.

Laatu päätä niin huimaa, tässä vaiheessa en omistanu viel järkkäriä eli annettakoot anteeksi. Olin alottamassa seiskaluokan. Arvatkaa kuin paljon jännitti? Ihan_helvetisti.

No kusin tän järjestyksen nyt mut ihan sama :D tää on siis ttosiaan äskeistä kuvaa edeltävältä kesältä, aika lopusta.

Niinkuin tämäkin, Lauran rippijuhlista Joutsenosta. Kiva pose Nita…. :D

Tää on sit jo koulun alun jälkeen. Puin Stam1nan paidan päälle kouluun (joka päällä edelleen tätä kirjotan) ja sain kuulla olevani hevari. Mitä helvettiä ihmiset? No, kuitenkin, löysin porukan ihmisiä joiden seuraan lyöttäydyin ja joiden luulin olevan mun oikeita ystäviä. No, aika näytti sit totuuden.

Siis saako oikeesti kuolla häpeästä…. Mikä on tuo pose ja nuo meikit ja nuo vaatteet jos saa kysyy…

Toi otsis on aika järkky, siin on lakkaa varmaa kilo! Yhyy oispa muuten kiva jos toi paita vielki mahtuis mulle :(

Koitin vissiin olla söpö, mut onnistuin näyttää viisvuotiaalta. Oikeesti noi pulloposket, tekis mieli puristaa!

Jooo, toi huppari on kyl vielkii kiva, oon vissii myyny sen pois :( puhuttiin muuten just juhannuksena Valtterin kanssa näistä mun kuvanmuokkauksista, mikä toi helvetin mystinen örkki on…? :D taas seiskaluokkalaisen Nitan aivoituksia.

Nyt mulla ei oo enää sanoja…

1) Miks oon ottanu tämmösen?

2) Miks oon julkassu tän Gallerias?

3) Miks helvetissä postaan tätä melkeen 3 vuotta myöhemmin mun blogiin????


Homoläppä paras läppä, edelleen. Näitä aikoja taisin huomata et ketkä on oikeita ystävii ja ketkä vaan kusipäitä ja vaihdoin seuraa. Muistaakseni. Mut en mä silti teitä pahalla muistele. Oltiin vaan oikeesti niin erilaisia.

Muistan et olin täs kuvas söpö mut nojaaaa. Tota villatakkii voisin käyttää vielki jossei se lihottais mua jotain 100 kiloo. En muuten tajuu, rupesin täs vaihees vaalentaa tukkaa mut vetäsin jonku migreenikohtauksen jälkee toho sinisen värin päälle. Tuloksena vihreesiniruskeemusta. Joo.

VITUN DUCKFACEEEEE saanko polttaa itteni roviolla. Okei palataan asialliselle linjalle. Toi tukka on tosi ruma. Oikeesti. Ja mun venytys niin pieni heeeheehee! Oon muoksinu tosta toisesta kuvasta heikosti pois jotain viiltelyarpia kädestä mut kyl ne siinä näkyy.

Aikoinaan tein ne raapimalla, ja tätä kirjoittaessa niistä ei oo jäljellä enää oikeestaan mitää. Ne erottaa jos vähän aikaa tutkii, mut ei kukaan tutki. En oo koskaan kokenu tarpeelliseks peitellä niitä (paitsi alussa), koska niin. Ei se oo mitään huomiohuorausta. Ja turha tulla kenenkään väittää et siitä apua ois, ei vaan vittu ole.

Oikeesti mitä.
Täs välis vaihtu vuos ja sain järkkärin, luojan kiitos!

Olin näköjään onnistunu saamaan tukanki vaaleeks. Pinkki ja musta on kyl yhtii lemppariväreistä mun tukas omasta mielestä. Tykkääään.
Meikkaustaidot ei oo kyllä parantunu.

Toi vasen kuva on ihan kiva mut mikä toi oikee duckface taas on. Stop it.

Mul on ikävä mun plekukoruu, oon hävittäny molemmat plekut jo. :( toinen tippu riparil ku olin pulkkamäessä ja nyt kevääl katkasin ketjun ja pistin sen korun "taltee", jep. Näitä aikoja rupesin pyörii mun nykyisten parhaitten kavereitten kans.

Tää on _ihan_ seiskaluokan lopusta, oon muuttunu omasta mielestä aika paljon vuoden aikana!  aika siistiä koska sillo musta tuntu etten muutu yhtää.

Tää on sit taas ihan kesän lopulta, olin Maaningalla. Tän kesän lopulla oli Kuopiorockissa joka on kyl varmaa yks kivoimmista muistoista koskaa. Oli ihanaa ja W.A.S.P. oli vaan liian mahtavuutta.

Tääki on jostain kesän aika lopulta, osaan näköjää muokata noit kuvii… :D mul on kyl aika ikävä Vanhaamäkee, siel oli ihanaa asuu koska omakotitalo! Toisaalt oon onnelline et päästii siit eroo mut samaa aikaa en. Mul on täs muute tommone spiraalikorvis, en osaa enää nykyää elää semmosten kans! Ostin Kuopiost niitä mut en tiiä näyttääksne hyvält, sivusiilin kans ne oli paremmat. :(

Tää kuva on sit joskus syyskuult, rupesin blondaa punast pois. Meil oli tänä päivänä koulus joku fledapäiväjuttu! :D on pelottavaa kui paljo näytän iskältä tossa vasemmas kuvas… En oo muute kaivanu noita teurastuslegginssejä kaapista aikoihi, pitäsköhä taas…!

Tää on taas joskus 2012 maaliskuulta, taas kouluvuos lähenee loppuaa ja mitäs muuta ku mustaa… tyhmä!!! Okei enemmän tunnen itteni idiootiks koska vaalensin ton pois.

Tää on taas ihan koulun loppujen tietämiltä, melkee samanlaine kuva ku aiempana vuonna! Jotenki toi NY Dollsien paita ei enää pue mua, ehkä mun tyyli on muuttunu liikaa :D

Tää on taas kesäkuulta, ihan pari päivää Mötleyn keikan jälkeen, päivän, joka mullisti mun elämän. Oltiin Itiksessä Idan luona ja aaa oli niin kivaa, mul on ikävä teitä Venla ja Ida ♥♥

Tästä tuli hirveen kokone et se ois ees läheskää yhtä iso ku muut, sori :( mut täs jonoteltiin Reckless Loven keikalle Kaisaniemeen. Tai en sanois muutamaa hassua tuntia jonotteluks, kuitenkin pari päivää tota ennen oltiin jonotettu se 2 päivää Mötleytä…

Nyt sitte voidaanki laskee miten moni näistä kuvista on otettu samassa vessassa.

Semmosta! Hirveen nostalgista miettii tota kaikkee, oli aika ihanaa aikaa mut tosi vaikeeta. Tapahtu paljon mut toisaalta vähän. Löysin uusia ihmisiä ja menetin vanhoja, "turhia".

Lupaan kirjottaa siitä Lahden reissusta ihan pian…Ja jatkaa sitä hiton haastettakin! Mut nyt, palataan, lukekaa mun eilinen postaus blogeista! Mistähä johtuu mun yllättävä postausinto, nytki on yks postaus luonnoksissa oottamassa kuvia ja loppua tekstiä… Neidillä taitaa nyt olla lääkkeet sekaisin OKEI MOIKKA tää menee nyt ihan selittelyks!

Kun sekoittuu varjot valoihin ja vain mennyt jää, miksi kaikki kaunis käsiin räjähtää?

Ajatusvirtaa höystettynä vanhoilla kuvilla, olkaa hyvä.

Aloita postaus alastonkuvalla –> kukaan ei lue loppuun. Lukekaa silti:(( kyrsii et oon muokannu tohon kuvaan noi varjostukset, näyttää niin hiton retardilta… Joku ois voinu tulla hakkaamaan kasiluokkalaista Nitaa pesismailalla päähän jookosta kookosta. Ja käskee pukee vaatteet. Miksei mun rajaukset oo koskaa nykyää noin paksut, noiha on kivat…

Tää kuva koska Minjan supertuomitseva ilme.
Kotiuduin tosiaan tänään Lahdesta, mut ei huvita yhtään olla kotona. Mul on aika hyvä fiilis, ihan niinku elämä jatkuiskin. En uskonu tän fiiliksen tulevan näin aikasin. Oon aika onnellinen, haluun nähä ihmisiä koska kerranki oon hyvällä fiiliksellä. Rakastan teitä kaikkia, ottakaa muhun yhteyttä niin nähään jossain. Jooko? ♥

Oon pienentäny näitä kuvia aikoinaa ihan helvetisti et sain ne laadukkaina mun blogiin (lollololollolollolol tapa ittes) mut joo, laatu näistä on kaukana. Meen nurkkaan itkeen kohta koska en tienny et nää on kaikki paskaa ja kusta ja vittu yhyyy. Oon Lahdessa oppinu kiroileen uudestaan koska Essi ja Hanna, nyt kiroilen sitten kokoajan. Hieno homma Hermanni helvetti soikoon.

Oon ruvennu taas kuuntelemaan musiikkia ajatuksella, oon rakastunu ihan salaa Kaija Koohon. Ja todennu että Kat Von D on vaan niin kuuma naiseks. Oon myös järkänny mun seiniä uusiks, sain Hannalta kivoja juttuja sinne. Havittelen Jurassiciin kahen päivän lippua, koska Mokoma, Stam1na, Haloo Helsinki! ja Kotiteollisuus houkuttelee liikaa. Oon koukuttunut Simpsoneihin ja Salkkareihin. Rakastan BlackRainia, CrashDïetia, Ozzy Osbournea ja AC/DC'ta.

Lainasin Hannalta Michael Monroen elämänkerran. Luin viimeyönä 50 sivua ja oon jo rakastunut. Se mies on ihmeellinen. Se toivo lapsena tulevansa isona supersankariks. Musta se on aika supersankari. Rakastuin Hanoi Rocksiin ja Michaelin soolotuotantoonkin uudestaan. Huomasin myös omistavani Sensory Overdrive-levyn, ja se aiheutti mulle suurta hämmennystä. Got blood? on paras biisi ikinä.

Haluaisin uuden kameran. Ehkä uuden järkkärin tai sitten hyvän pokkarin. Uskollisen ystävän. Mun Nikon ei tarkenna enää kunnolla, en tiiä mitä teen sitku se ehkä joskus hajoo. Oon omistanu sen puolisentoista vuotta ja oon suojellu sitä tosi hyvin. Tarviin kaverin, jonka voi viedä keikoille.

En oo ollu keikalla ööö mitä aikoihin! Viimeeks oon ollu kattomassa Hardcore Superstaria ja CrashDïetia Saunassa, ja sitä ennen Wicked Slipiä Kouvolassa. Sitä edeltävä keikka oli Crashdïet On The Rocksissa ja sekin oli jumalauta helmikuussa! Ikävöin sitä aikaa, kun olin usein keikoilla. Reckless Loven keikoilla, se vaan toimii livenä liian hyvin.

Oon myös kasvattanu listaa niistä keikoista joille haluun. Ennen listalla keikku vaan BlackRain, mutta nykyään se on saanu paljon täytettä. HIMin haluan nähdä ainakin, liian hyvää musiikkia ja kauniita sanotuksia. Se ois keikka, jonka haluisin kokea yhden tietyn ihmisen seurassa. Sitten myös Ozzy Osbourne, koska se mies on vaan liian nero. Tämäkin vaan yhden ihmisen seurassa.
Haluaisin nähä Def Leppardin ja AC/DC'n. Myös Black Sabbath olis jees. Haluaisin nähä uudestaan Mötley Crüen, W.A.S.P.'in, The Treatmentin ja Steel Pantherin. Olin jo unohtanut Treatmentin ja Pantherin keikat, niistä on niin kauan. Melkeen puolitoista vitun vuotta. The Treatment on ihan mahtava, tsekatkaa se! Ja Steel Pantherin varmaan aika moni tietää, jossei tiedä niin hävetkää.

Loppukevennys. Näytän niin keharilta, huutonauran tälle.
Ja jos on paljon kirjotusvirheitä niin syyttäkää koneen näppäimistöä, älkää minua. Seuraavassa postauksessa varmaankin ollaan sitten jännän äärellä kun kerron miten Lahdessa meni! Oon myös ajatellu tehdä lempivaatepostauksen lähiaikoina, ja myös kaveripostaus on suunnitteilla… Mutta palataan niihin myöhemmin, nyt syvennyn dataamaan villisti ja kuuntelemaan Kaija Koota (♥)!

Mun sy-sy-sydämestä puuttuu palanen ja uu-uu, se on Johnny Deppin näköinen

Aattelin viihdyttää teitä ikivanhoilla kuvilla! Olkoon tämä yks erikoispostauksista, ainakin yks postaus on vielä mielessä joten saa nähä mitä keksin, kun se 100 vihdoin täyttyy. Huomatkaa myös mun kauniita sensurointeja.
     
Kutosluokkalainen Nita päivää. Ei hyvä helvetti nyt… Kiva tukka hermanni.

Tän ja aiemman kuvan välillä taitaa olla se puolvuotta eroo. Olin Tampereella Marissan luona, uusvuos 09-10. Oh god edelleen….
   
Ei mitään muistikuvaa millon.
    
Pinkki tukka oli ja pysy. Ainakin pari kuukautta… Huomatkaa taustalla Tokio Hotel JA HIENOIN PAITA IKINÄ
     
Giva laatu ja efelantti. Tän kuvan jälkeen noi kuvat alkaa mennä jopa järkässä…
  
Ei mitään tietoo ajankohdasta. Nää ruskeekuvat kai kuuluis enne noita pinkkejä mut eipä oo…

Olin Alajärvellä moikkailemassa paria kaveria viikon ajan. Niiin söpö tukka!
    
Kevättä kohti mentiin. Miks oon ollu näin taitava muokkaaja…

Sisko värjäili tukkaa, vaaleenpunasta ja –sinistä. Niin söpö tääkin!

Valopää veto hermanni.

Sit tuli kesä ja musta tukka! Tää on jotenki tosi tukkapainotteinen vaikka enemmän pitäs varmaan naureskella mun poseille… kiva duckface.
 
Olin tosi rok.
 
Photoshoottailin oikeeoppisesti vessassa.
    
Olin Joutseno-citys.

Sit vaaaalensin tukkaa! Kiva toi mun julisteidenlaittamislogiikka, keskelle kattoo.

Astetta idiootimpi veto, sinistä ruskeen päälle. Kiva ku toi tukka oli melkeen ton topin värinen. Noi lasit oli kyl kivat.

Vaalensin tukan takas, koska tavottelin pinkkiä uudestaan. Joku jokajouluinen juttu näköjään! Vissiin kaks vai kolme joulua peräkkäin… Paitsi tää joulu oli ernu.
 
Sain mun rakkaan Nikonin, party hard!
   
Todiste, että oon urheillu edes kerran elämässäni.

Vaihdoin surullisen tuttuun ja turvalliseen punaiseen. Punanen on kyl törkeen kiva ja ihan mun juttu.
 
Meikän IIISO turpa.

Pinkistyin.
  
Vaalensin mun karvat TAAAS.

   
Punapäät ei pääse taivaaseen ja mitä muita niitä nyt on. Reckless Love @ Kuopiorock 2011, kiitos kuvaajalle, kuka ikinä olitkin!
Ton tukan kanssa oli hirvee säätö… Olin unohtanu putelit kotiin, oltiin äidin tädin luona Kuopiossa. Ostin yhen värin joka sai mun tukan vaaleenpunaseks. Loogisesti sitä ei tavoteltu, joten ei muuta ku uutta väriä kehiin ja vihdoinki tärppäs!

Vaalensin mun tukan taaaaaas. Oon niin ennalta-arvattava, arvatkaa mikä väri sitten iski paikalle?
 
No duh, musta tietysti!
  
Tuli punainen joka koitui mun letin kohtaloksi. Naps poikki.
Nyt laiskottaa, kaikki tietää miltä näytän justnyt. Tukka on aika lailla tismalleen samoissa mitoissa missä ennen leikkausta, tosin puolet paremmassa kunnossa. Sivusiiliä ei enää ole, mut se ois ehkä kiva joskus hommata takas. Nyt aattelin vaan kasvattaa tätä karvakasaa, ja sitten kun pituus on long enough nii jotku dip-dyet ois harvinaisen jees!
Tästä(kin) postauksesta saa kertoo mielipiteensä. Haluatteko lisää lärvispämmiä, ja mitä erityispostauksia musiikkimaku/historia-postauksen lisäks? Nyt avautukaa sydämmenne pohjasta!