Tonight I feel so happy i could die

Ajattelin ensin et kirjotan vasta nukutun yön jälkeen, kun aivotkin toimis jotenkin päin. Saa nähä mitä tästä tulee, sain tapella jonkun aikaa ton ekan lauseen oikeinkirjotuksen kanssa… voi apua :---D

Aamu alko hienosti, nukuin tyylikkäästi pommiin mun omasta aikataulusta. Ei perse. No, ei muuta kuin sängystä nopeesti ylös (tarkottaa mun tapauksessa 15 minuutin kiroomista syvällä peiton uumenissa) ja tukkaa ja naamaa puunaamaan. ONNEKS en kärsinyt mitenkään erityisen pahasta naama- ja tukkamasiksesta, ois muuten ollu nimittäin aika tuskanen aamu..

Tunti aikataulusta jäljessä päästiin kuitenkin matkaan! Mutta meidän perheen tuntien, päästiin vasta 11 aikaa Mikkelistä pois…. No mut päästiin kuitenkin! Oltiin jossain 2 aikaan Joensuussa ja käytiin hakemassa kyytiin mun illan rikoskumppani, Minja ja rantauduttiin Ravintola Kerubin pihalle. JA VOIN SANOO et en oo ikinä ollu niin lost in space kun siellä. En tienny yhtään, missä meiän pitäis olla tai et mistä saadaan ees liput kouraan. Hirveen epätoivon saattelemana olin jo menossa hirveeseen ulkohuussiin mut sekin suunnitelma kaatu ku ensimmäisenä mua oli ovella vastassa ampiainen.

Päästiin kuitenkin sisälle loppujenlopuks viettämään turhaa aikaa mm. tolpan kanssa, jota koitin kädellä siirtää KOSKA LUULIN ETTÄ SE OLI VERHO XD hmmm…





Voisin Kerubista sen verran keikkapaikkana sanoo, että never again. Meille kerrottiin puol tuntia ennen ovien avaamista, että kaikkien pitää maksaa narikasta 2,50e. Oltiin tässä vaiheessa tosiaan jo siinä salin ovilla. No, lähettiin jonottaa narikkaan ja siellä selviää ettei tarvii maksaa jossei sinne mitään jätä. Aha.

Yritettiin muodostaa jono mut eihän siitä mitään tullu. Toivoin et joku järkkäri tulis auttaa mut ei, kun kello löi 19 niin ovi vaan avattiin ja ihmiset rynni toistensa läpi sinne. Voin sanoo ettei ollu hirveen jees, varsinki ku välissä oli ihminen _pyörätuolilla_. No mut eihän siinä, oltiin toisia paikalla ja oltiin ihan lavan sivussa. Eikä asiaa parantanu yhtään olemattomat aidat, jotka ei ollu missään kiinni ja kallistu jo nojatessa. Miten käy kun kymmeniä ihmisiä painautuu sitä vasten? Etummaiset oli turvallaan lavalla ja liiskautu muiden alle. Onneks porukka sit kumminkin tajus sen verran, ettei niiden kannata pahemmin työntää.



Noita "pikku"seikkoja lukuunottamatta ilta oli jotain liian mahtavaa. Olin etukäteen ihan varma että itkisin mut onneks sit vältin sen.

Ensin lavalle nous Kings & Kerosene. Oon jonkun reilut puol vuotta sitten löytäny tän bändin ja siitä asti haaveillu niiden livenä näkemisestä. Ja nyt se sitten tapahtu. Voin sanoo että kevyesti lahotti aina kun bändin jätkiä käveli ohi, voin sanoo ihan suoraan että ne oli livenä way much hotter than kuvissa. Ei luoja, annettiin varmaan järkevä kuva itestämme Minjan kanssa ku ruvettiin aina hihittää hysteerisenä.. Ja kun nähtiin Tuomas ikkunasta, Minja hyppäs jotenki ylös ja sain hirveen sydärin ja voi ei :DDD Kivaa olla fiksu.



Kuinka vaikeeta voi olla saada järkeviä kuvia yhestä bändistä? Kuitenkin, K&K soitti kaikki mun lempibiisit ja enemmänkin.

Oon vieläkin hämmentynyt tästä keikasta liikaa. Mulla ei oikeestaan ollut minkään tasosia odotuksia, mutta oon varma että jos niitä ois ollu, ne ois ylittyny aika reippaasti.



Kamerani on separi yms joten kaikki kuvat on melkein tätä luokkaa. Anteeksi siis siitä, mut haluan silti julkasta näitä koska ois tyhmää jättää nää piiloon!

Oli ihan loistavaa kuulla livenä (It Feels Like) I'm making things right. Se on oikeesti liian loistava biisi ja kun tajusin että se alkaa, musta vaan tuntu et mun sydän pysähtyy ja kuolen siihen paikkaan. Onneks kuitenkin onnistuin selviytymään tästä olotilasta!

Säikähdin muuten yhessä kohtaa ihan hirveesti, kaverin kaveri sai jonkun kohtauksen ja siltä lähti näkö. Se meinas pyörtyä siihen paikkaan ja apua. Onneks kaikki kuitenki päättyi hyvin, vaikka meinas vähän paniikki iskee.



En oikeen osaa sanoo tähän hätään (kello on hei kolme yöllä, tulin kotiin vasta tunti sitten joten antakaa mulle anteeks!) enempää kuin sen, että keikka oli ihan oikeesti loistava. Yks parhaista, joilla oon ollut ja LUPAAN, että menen kyseisen bändin katsastamaan toisenkin kerran, kunhan mahdollisuus eteen sattuu.




Recklessien suhteen tiesin tasantarkkaan mitä odottaa, eli helvetinmoista riehumista, virtaavaa hikeä ja paidattomia miehiä. Ja kaikki odotukset osu enemmän kun nappiin! Ei varmaan tarvii pahemmin huomenna puhua kellekkään, tuntuu nimittäin vähän siltä että musta ei paljoa ääntä lähde… :D

Ekana biisinä oli sinkkubiisi Spiritiltä, So Happy I Could Die. Siis ihan oikeesti!!! Paras alotusbiisi ikinä. Oli semmosta viskomista ettei tosikaan. Kuultiin uudelta levyltä just tuo SHICD, Night on fire, Bad Lovin', I Love Heavy Metal, Edge of Our Dreams, Sex, Drugs & Reckless Love, Dying to Live, Metal Ass ja Runaway Love. Eli siis kolmee biisiä vaille kaikki! Jokanen toimi ihan super hyvin livenä, vaikken Runaway Lovesta pahemmin saanu irti koska se toi mieleen paskoja muistoja. No mut seuraaval kerral sitten..



Jalle oli muuten ihan super ihana, se virnuili mulle vähän väliä ja muutenki tuitui :3 huomaa et basistit on selkeesti mun mieleen…

Lähdettiin paikalta pois heti keikkojen jälkeen. Automatkassa oli kevyt lahotus päällä, laulettiin Robinia ja hieroin Minjan päätä limsapullolla. Nyt oon onnellisesti kotona ja ajattelin tämän julkaisemisen jälkeen sukeltaa mun autopeiton alle ja nukkua PITKÄÄN. Toivottavasti nään unta söpöistä joensuulaisista pitkätukkaisista miehistä, hihi♥

One night together

Siitä on nyt 3 vuotta.

Muistan aamuisen jännityksen, hajottavan hyvin.

Mä muistan ihmisen kenen kanssa mä lähdin liikenteeseen. Muistan automatkan levottomat jutut. Käytiin Hankasalmen pienessä Salessa ostamassa pattereita, sillä tämä tuleva keikka piti taltioida kuvin.

Päästiin keikkapaikalle, Hankasalmella sijaitsevalle _tanssilavalle_. Lava nauratti jo valmiiks. Monta tuntia, muutama coverbändi ja jotain oikeita bändejä. Ainakin Beyond the Dream. Joku soitti Hit me with your best shot'in ja meitä nauratti.

Vielä enemmän nauratti Hessun punaiset uimahousut.

Ei muuta kuin jesarilla taustalakana kiinni seinään ja soittamaan.

Mieletöntä. Kaikki mun lempibiisit livenä. Olli meinas potkasta mua kerran päähän. Eikä se edes haitannut mua.

Ette tiedä kuinka paljon näiden kuvien selaaminen mua naurattaa jälkikäteen. En ehkä kestä.

Anteeks että otokset ei oo mitään laatukamaa. Ei tullu tossa vaiheessa mietittyä.

Kolme vuotta olen tämän bändin matkassa kulkenut. Takana on melkein 20 keikkaa, lukuisia uusia tuttavuuksia ja monia kymmeniä tunteja, jotka on vietetty jonottaessa. Milloin auringonpaisteessa, milloin paukkupakkasessa. Oon saanut tutustua näihin miehiin, jutella niiden kanssa. Ja tiedättekö mitä? Jokainen niistä on ollut näiden jutteluhetkien arvoinen.

Enkä mä vaihtais sekuntiakaan.

We gotta do it one more time One night together

Hassua, miten voi tulla ihmisiä ikävä.

Mulla on nykyään ihania ystäviä. Paljon hyvänpäiväntuttuja, joiden kanssa vaihtaa kuulumisia. Silti sillointällöin ikävöin meidän vanhaa keikkaporukkaa.

Ne oli niitä ihmisiä, joihin olin tutustunut erään suomalaisen bändin kautta. Hassua, miten neljä miestä voi yhdistää ihmisiä.

Tää kuva on Parikkalasta. Joulukuussa 2010. Siellä tutustuin ensimmäistä kertaa moneen ihmiseen. Työnnyin lähes tuntemattomaan seuraan. Ja pian tunsin tulleeni kotiin.

Ajan saatossa porukka lisäänty. Lisää uusia ihmisiä, tai ehkä ne oli ollu porukassa ennenkin mutta minulle uusia.

Nyt kuitenkin tuntuu että porukka on hajaantunu. Osalla on uudet kuviot, porukat on tiivistyny ja osasta on tullu aikuisia.

Halusin kirjoittaa tämän ylistyspostauksen tälle porukalle, kiittääkseni sitä siitä, että löysin oman paikkani ja oikeet ihmiset.

En muista, milloin kävin viimeeksi Reckless Loven keikalla. Tais olla laivalla, syyskuussa. Vuosi sitten. Kun aiemmin kolmen kuukauden tauko teki kipeää.

Viimeeksi kunnolla jonotettiin Recklesien keikalle yli vuosi sitten, huhtikuussa. Lahteen. Siitä on kauan. Osa porukasta oli mukana tässä legendaarisessa jonotuksessa, 2 päivää kestäneessä Mötley Crüe- jonotuksessa.

Haluan kiittää jokaista teistä. Kiitos tästä kaikesta ja näistä kolmesta vuodesta. Toivottavasti pian istutaan taas perseet jäässä jonkun keikkapaikan edessä, yhdessä.
Pitkästä aikaa kirjoitan postausta surullisena.
Kohta on myös kolme vuotta ensimmäisestä keikasta, kirjoitan varmaan siitä oman postauksen.

Free, the feeling of great relief when I hear the sound of my wheels
I've set myself free again back on the streets
I can't stay with you forever
Baby you're the best fun that I've had
So one more time one night together
Make it mad!

“Miks kaikki on pedareita yhtäkkiä?”

Helou taas! Kohta kuukaus postamatta, hupsista. Vaikkei tässä nyt kummempia oo tapahtunu. En nää mitään syytä postata siinä vaiheessa, kun käyn vaan koulussa ja oon normaalisti kavereiden kanssa. Mieluummin sittenku on ihan käyny jossain, koska perus arki tuskin kiinnostaa ketään. No mutta juupelis!

21.9 minä ja Venla oltiin laivalla, Tallinnassa. Kun laiva lähti satamasta, nähtiin terminaalissa ihmisiä. Vilkuteltiin niille ja oltiin ihan liekeissä ku ne vilkutti takas! :D Baltic Princess yllätti mut hienoudellaan! Tosin siellä ei ollu mitään tekemistä oikeen, paitsi videopelihuone… Huudettiin Venlan kanssa ehkä turhan kovaa. MUTTAKUN mopopeli oli hieno ja ilmakiekko lenteli pitkin huonetta. Hupsista. Mutta joo kuitenkin, syy tähän risteilyyn oli semmoinen kuin RECKLESS LOVE! Matka varattiin joskus kesän lopulla, joten ihan tovi tätä oli jo ootettu. Voisin nyt pistellä kuvia tähän väliin miusta ja Venlasta. :)





Eli tuommosia lähtöpäivältä! Pyöriskeltiin siellä laivalla aikalailla päämäärättömästi siihen asti, et se yökerho aukes missä keikka oli. Mentiin sit sinne ja siellä olikin Pepe, Jalle ja Hessu :)


“Peukku ei ehtiny!”

Tää on ehkä onnistunein näistä kolmesta :)

No joo. Näitten jälkeen palloiltiin tuolla baarissa ja siinä oli jotain kisoja. Sitten alko keikka! Keikkakuvia ei oo turhan paljoo koska kamera oli syvältä, enkä halua laittaa kaikkia tänne muutenkaan :)






Keikan jälkeen lähettiin sit hyttiin bailaamaan, koska aamulla kutsui Tallinna.

Tallinnan tappajalokki. Tiina meni lähelle sitä niin minä ja Venla juostiin lasiovien taakse karkuun :D

Sitten olikin suuntana Suomi. Ostoksia tarttu ihan kivoja, tähtilompakko, Mötley Crüe ja Jack Daniel’s t-paidat ja Viva La Juicy hajuvesi. :)

Suomeen päin tultaessa keskusteltiin henkeviä pedofiileistä, ja kyseisestä keskustelusta on myös otsikko. Ja taidettiin me myös vähän pelailla.



Se meni meidän ohi, nyyhkis pyyhkis.

Tuo tuolla oli LAIVA. Oltiin ihan miiitääää, toi on varmaan ihan hiton pitkä!
Eipä tässä oikeen muuta. Eilen oltiin kavereitten synttäreitä juhlimassa, on hienoo pelata kolmen aikaan yöllä Battlefield 3’sta kunnon äänitehosteilla. “MINÄ OON KUOPASSA HIHIHIHIHI!”

….nii. Postaan taas kunhan on jotain, moido!

Meininki on ollu taas ihan käsittämätöntä, eikä lomaa ois voinu paremmin alottaa. 4. päivä maanantaina rantauduttiin Hellsingin suuntaan ja majailtiin tosiaan Idan luona Itishoodeilla 12. päivä tiistaihin asti. Ton ajanjakson sisälle on mahtunu kaikenlaista siistiä, etten kaikkea ees sisäistä vieläkään saati osaa pukea kaikkia tunteita sanoiks. Noh, lähdetään yrittämään tässä kolmen aikaan yöllä! (Hyvä ajanvalinta Nita….)

Tosiaan joo. Pari ekaa päivää oli aika toimettomia, mentiin kylläkin tiistaina jonottamaan Mötley Crüen torstaiselle keikalle. Torstai oli toivoa täynnä ja siitä onkin muutamia kuvia.



Vähän jos jänskätti, kello oli vähän yli 8 aamulla ja oltiin tosiaan kaverin kamoja viemässä.



Yritettiin kostaa bulgarialaisille pullonkerääjille, tosin mun tietojen mukaan Juhalle ei herunu pullon pulloa……:D

Kaikkihan ei aina mee niinkuin pitäis, ja löydettiin torstaina vähän yli neljä ittemme tokasta rivistä ja osa jopa kauempaa. Yks meistä tais eturivissä olla. Noh, paikka ei kuitenkaan huono ollut; toka rivi Peter Londonin, Martinin ja Mick Marsin edessä. Kelpaa!

Crashdïet tosiaan alotti tän kaiken, ja vetikin parhaimman näistä keikoista. Ehkä se, et olin odottanu tätä eniten jo valmiiks ja se kaikki stressi sun muu aiheutti myöskin semmosen hysteerisen itkukohtauksen puolessavälissä keikkaa (en myönnä että itkin myös porttien ulkopuolella, kun herrat testaili soittimia), jonka ansiosta meni kaks biisiä (Save Her ja Anarchy) lähes täysin ohi. Hyyyyyyvin vedetty! Jos niitä kuvia Dieteista:






En kehtaa ruveta kaikkia kuvia tänne mätkimään ja muutenkin noitten selaaminen tuntuu suhteellisen rankalta. Meinaa ruveta taas itkua pukkaamaan, mut ehkä tää on vaa väsymystä…. Huoh, nukkuisin joskus! :D Ja tosiaan, anteeks etten pistäny kuvia muista, mut Ericistä mulla ei juurikaan kuvia tullu ja noh…. Simonin housujenpolttotemppu oli semmonen etten juurikaan kuvia tajunnu ottaa!

Hardcore Superstaria kohtaan ei ollu ihan niin suuret odotukset. Kuitenkin olin bändin jo aiemmin nähnyt ja aikalailla tiesin, mitä tuleman pitää. Oli se kuitenkin huisin siisti taas, enkä meinannu kestää Viciä ja sen kuumuutta. Grrrrh……. ♥





Ja taaskaa ei ollu kuvia kaikista……. Paha minä!

Heti HCSS’n jälkeen paine nous niin kamalaks et päätin paeta kauemmaks. Matka kävi kohti Radio Rockin rekkaa, ja onneks kävi, koska päästiin halailemaan Jussi69’ä ja Viciä keikan aikana!



Mötleyn keikka oli yllättävän hyvä. Odotuksia ei juurikaan ollu mitään. Olin aika pettyny biisilistaan mut toisaalta taas en. :D Kunnon kuvia mulla ei oo, vaan jotain screeniltä näpättyjä paskoja mitä en aio julkasta.


Vaikka mieli olikin aika maassa loppuillasta sattuneesta syystä, niin onneks metromainokset piristi. En ees tajua miten naurettiin tolle niiiiin jumalattomasti joka kerta! Oli muuten hyödylliset harrastukset junteilla metrossa, matkittiin Venlan kanssa metron jarrutusääntä ja opeteltiin myös pysäkit ulkoo Ruoholahti – Itäkeskus välillä, suomeks sekä ruotsiks.

Perjantaina taidettiin maata, käydä ostaa suklaata ja maata vähän lisää. Venla ja minä oltiin ihan kuolleita.

Lauantai olikin sit koetus jaloille, suunta kävi nimittäin Linnanmäelle. Kävelemistä koko päivä, OUCH! No mut, selvittiin siitäkin hengissä. Vaikkakin kivenkovaan väitin että Ukkoon en mene…. noh… kävin ehkä sen 7 kertaa päivän aikana. :D Mut se näytti ihan kamalalta hyihyihyi!



Lauantaina (kai? Mistä minä voin muistaa!) käytiin kiertelemässä Itiksen aluetta ja vähän kuvailemassa. Valmistaudu taas mun pärstään, ettei vaan pääse unohtumaan miltä näytän ♥


Homoiltiin Venlan kanssa puskassa. OMG!






Sunnuntai, jäätöpäivistä parhain. Maanantaina kävin tuhlaamassa viimeset roposet pitkin Helsinkiä. Hellsinki Rock Shop vei mun rahat.

Tiistaina alkokin sit taas tapahtua! Kamat kasaan ja metrolla kohti Kaisaniemeä ja Helsinki-päivän konserttia. Jonoteltiin siinä joku muutama tunti ja tyylikkäästi keskelle eturiviä. Tuntuu muuten hyvältä juosta kengillä, mistä on melkeen pohja irti! Oltiin siis tosiaan Reckless Lovea kattomassa tismalleen samassa paikassa, missä Mötley Crüe esiinty vähän aiemmin. Nous muistoja pintaan…. nyyhkis.




Hessu ja tytsyt.

Tuntuu tajuttoman hyvältä olla pitkästä aikaa kotona. Huomenna iskän luokse ja sunnuntaina Pieksämäelle serkkupojan rippijuhliin, koko suku paikalla, ihanata.............. not.

Tässä kaikki tällä kertaa, teen ton kysymyspostauksen kunhan ehdin/jaksan. Tätäkään en kirjottanu ku semmosen tunnin verran…. Jumankekka. Mutta, hyvää yötä, jatkan yksinäni bailausta!