1.6.2014

Jos jotakuta vielä kiinnostaa niin uus blogi löytyy edelleen tuolta!!

http://its-a-trappp.blogspot.fi/
http://its-a-trappp.blogspot.fi/
http://its-a-trappp.blogspot.fi/
http://its-a-trappp.blogspot.fi/

pakko mainostaa uusiks koska vanhoista lukijoista on siirtyny tosi vähän tuonne :(( jos siis vielä kiinnostaa lukea niin sinne siis!

29.1.2014

IIK APUA

Nyt sitä sitten mennään. Uusi blogi löytyy osoitteesta

http://its-a-trappp.blogspot.fi/

, MENKÄÄ KAIKKI SINNE! Palataan pian astialle ♥

28.1.2014

It's time to say goodbye

Oon varmaan yhtään liiottelematta tuijottanut tätä tyhjää kirjotuskohtaa jonkun puolisen tuntia. Ja jossain vaiheessa tajusin, että se on hyvin väärin.

Oon viimeaikoina huomannut että tällä blogilla ei oo mulle enää yksinkertaisesti mitään annettavaa. Se on toiminut lohduttajana niinä hetkinä kun olen sitä tarvinnut, se on kuunnellut kun tekee mieli huutaa keuhkot pihalle ja iloinnut mukana. Kuitenkin tuntuu nykyään että blogin ilmapiiri on jotenkin... tunkkainen? Apua voiko noin edes nettisivusta sanoo...:D

Kuitenkin, tuntuu että blogi nykyään leimataan hyvin vahvasti johonkin mihin en tahdo sen liittyvän. Tää osoite, nimi ja koko sivu kietoutuu vahvasti siihen mitä joskus oli ja johon en tahdo nykyisessä elämässä olevan enää mitään yhteyttä.

Olen siis täten päättänyt jättää tälle blogille jäähyväiset, ja tehdä uuden blogin. Tottakai voisin vaan vaihtaa osoitteen ja nimen mutta se tuntuisi tyhmältä, koska tavallaan tuntuu että yrittäisin peittää sen tunkkaisuuden jollain uudella, mutta silti samat vanhat asiat painais niskalle. Näin myös pääsen eroon vanhoista (oikeesti tosi tyhmistä) postauksista, ja myös varmasti muutama vanha, 'roikkuva' lukija tippuu pois. Pystyn myös aloittamaan blogin suoraan kunnolla, ilman tämänkin blogin alussa huomattavaa typerää sekoilua ja puolen vuoden kirjotustaukoja. "Oli tuossa vähän kiire", ai, ei toki huomattu?

Tosiaan tällä hetkellä bloggaaminen on tuntunut suuresti pakkopullalta, ja vaikka tiedän sen johtuvan osittain myös siitä että mun elämällä ei tällä hetkellä ole oikeesti juurikaan suurta merkitystä saatikka suuntaa, niin myös nykyinen blogi aiheuttaa ahdistusta. On siis ihanaa saada aloittaa puhtaalta pöydältä niinsanotusti, ja jättää taakse ne vanhat ajatukset meikästä ja ne asiat, mihin mut on aiemmin yhdistetty.

Tottakai toivon että mahdollisimman moni teistä pysyis mukana. Sisältö tuskin tulee muuttumaan paljoakaan. Mietin jossain vaiheessa että olis ihanaa kirjoittaa blogia jolla olisi aihe, mutta oon itse niin huono pitäytymään yhessä aiheessa että eihän siitä tulis yhtään mitään. On myöskin ihanaa, kun voi vaihtaa aihetta kesken postauksen ja antaa vaan mennä. Oon miettinyt että saatan muutaman uuden postauksen viedä mukanani uuteen blogiin, jotain vanhaa jotka vähän antaa käsitystä minusta ja mielipiteistä, mutta jotka ei kuitenkaan aiheuta järkyttävää häpeäaaltoa.

Joten, jätän toistaiseksi tämän blogin tähän leijumaan ja lupaan postata erikseen uudesta osoitteesta sitten. Kiitos ja myös ehkä anteeksi jonkinverran. Toivottavasti tavataan taas, ja mahdollisimman monen naama vilkkuu sitten uuden blogin sivupalkissa kun sen aika on.



6.1.2014

Ei susta koskaan mitään suurta sitten tullutkaan, pelkkä surullinen yksinäinen hullu vaan

Moi!

Ja anteeks... Hiljaiselo kuitenkin jatkuu vielä tovin, inspiraatio on niin hukassa kun olla ja voi ja blogin ulkoasu ahdistaa. Eli heti kun pääsen naamahorottelemaan kunnolla jonkun kanssa ja ne ehkä onnistuiskin ja jaksan ruveta tappelemaan Bloggerin kanssa (taas...) niin sitten lupaan myös aktiivistua.

Sain kuitenkin taas haasteen, ja ajattelin sen tehdä tähän väliin!

//edit SORI EN TIIÄ MIKS TÄÄ MENI TÄN VÄRISEKS D:
Tässä ohjeet:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille
4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut
6.  Ei takaisin haastetulle
1. Oon oikeesti aika surullinen ja semmonen... alakuloinen? ihminen. Kaikki aina sanoo että on positiviisia ja päläpälä, ja niin itekki sanoin ennen mutta oon viimeaikoina huomannu että en oikeesti ole, vaan mulla on aina kaikki huonosti ja varsinkin viimeaikoina hymyily on ollu jotain, mistä ei oo tietookaan. 
2. Mua on viimeaikoina pelottanu tosi paljon että jään ihan oikeesti yksin, tajusin että mulla on vaan muutama kunnon kaveri ja ystävistä ei varmaan sitten edes puhetta. On muutama joille avautua mistä vaan ja joihin luottaa. Tuntuu että kaikki vaan välttelee mua ja kääntää mulle selkänsä, vaikka en kuitenkaan usko että se menee niin :----D
3. Lopetin koulun marraskuussa. Tai okei, en vieläkään oo vieny eropapereita (...varmaan pitäis) enkä edes hakenu mun kaikkia kamoja mutta öööm marraskuun lopun jälkeen en oo siellä päivääkään viettäny. Ravintola-ala ei vaan ollu miun juttu, ja ihan oikeesti se yllätti miut että miten rankkaa se oli vaikka todellakin tiesin että se ei oo helppo ala mutta silti. Miun selkä ei tykänny siitä että keittiössä seistiin välillä 7 tuntia lähes ilman taukoja (puolen tunnin ruokatauko loppupuolella päivää), vaan välillä sain semmosia kiputiloja että sängystä ei noustu ylös ilman kyyneleitä. Vihdoinkin ois tarkotus toteuttaa se unelma että ens syksynä en asuis enää Mikkelissä, ja vaihdan alaa. Suunnitelmia on mutta niistä sitten lisää myöhemmin hihii. 
4. Musta on viimeaikoina tullu tosi pelokas. En tiedä mistä johtuu (syytän Sinister-leffaa, niin hirvee...) mutta mun pimeenpelko on pahentunu ja välillä valosassakin pelottaa. Oon nähny viimeaikoina tosi paljon painajaisia muunmuassa siitä että mut kidnapattais ja oon lukenu paljon jännitys- ja rikoskirjoja. Kokoajan kuumottelee ja ahistaa suljetut ovet, mutta vielä enemmän ahistaa jos se ovi on auki. Koitahan nyt päättää...Oon pelänny pimeetä koko elämäni mutta tuntuu että viimeaikoina se on pahentunu vaan entistä enemmän. 
5.  Mun unirytmi on oikeesti nykyään ihan päin helvettiä. Seriously, saan unta joskus aamuyhdeksältä (terveisin kello on kohta puol 9 aamulla, en oo nukkunut yhtään. Paitsi päiväunet silleen 15-19, ja sitä ennen yöunet 02-04 ja 09-13........) ja herään yleensä siinä viiden aikaan päivällä. Pitäis keksiä jotain tekemistä että sais unirytmin tasotettua ja muutenki etten vaan pesis kotona kokoajan. 

6. Aloin uuden vuoden kunniaks pitämään uutta päiväkirjaa ja hommasin mulle semmosen "muistopurkin". Päiväkirja siks, koska vihdoinkin musta tuntuu että oon valmis menemään elämässä eteenpäin, päästämään vanhan paskan irti ja kattoa eteenpäin. Ja tuo purkki. Haluan muistaa pienetkin asiat, joten kirjotan kaikki omasta mielestä muistamisen arvoiset asiat lapulle ja tiputan ne purkkiin! 

7. Musta tuntuu että mulle on tapahtunut enemmän tän vuoden ensimmäisen 7 päivän aikana kun koko viime vuoden aikana yhteensä.... Ainakin hauskaa on ollu, sitä en lähe kiistämään.

8. Oon laajentanu mun musiikkivalikoimaa ja tätä nykyä voisin sanoa lempibändeiksini Haloo Helsingin, Pariisin Kevään ja artisteista parhaat on ehdottomasti Pistepiste ja...... Spekti..............

9. Mun tukka on punanen. TAAS. Päätin palata tähän koska tää on varmaan (pinkin lisäks) kotoisin väri. Tosin varmaan myös kallein ylläpidettävä, että onnea vaan meikälle sitten...

10. Toofastfor täytti pari päivää sitten 4 vuotta! Blogi on kokenu välissä monia muutoksia, mm. 3 nimenvaihdosta...? Aiempia variaatioita on mm. Happy Boy (???), Six feet under the stars ja sitten tää Too fast for love. Vähän aikaa sitten löysin mun vanhoja headereita sun muuta oikein hupaisaa kuvamateriaalia, voisin neljän vuoden kunniaks julkasta jotain tänne ja saattaa itteni suureen häpeään... :DD 

11. Sain vihdoin aikaseks ladata tälle koneelle Mozilla Firefoxin (käytin tähän asti IE'ta, oli tuskaa voin sanoo) ja tajusin et miten saan kuvia koneelle mutta... unohdin mun Flickr-tunnukset............................

Ja sitten haastajan kysymykset: 

1. Kadutko paljon asioita ja mietitkö niitä usein?
- Kadun muutamaa juttua mutta harvoin ne tulee mieleen, ainakaan enää. 
2. Miltä tämän maailman tulevaisuus sinun mielestäsi näyttää?
- En mä tiedä, tätä voi tulla vaikka kysymään f2f jos haluaa kunnon avautumisvastauksen mutta en viiti ruveta tässä pahemmin mielipiteitäni selittelemään koska kaikki ei välttämättä ole samaa mieltä munkaaaaa. 
3. Mitä kieliä osaat ja mitä haluaisit osata?
- Englantia ja ruotsia muutaman hassun sanan. Haluisin osata ranskaa ja sitä ruotsia varmaan vähän paremmin... :D
4. Mietitkö paljon elämän tarkoitusta vai tiedätkö sen kenties?
-  En oo koskaan ajatellu. 
5. Missä haluaisit olla juuri nyt vai onko näin hyvä?

- No jossain toisessa kaupungissa varmaan, tai kokonaan toisessa maassa.  
6. Voiko raha tehdä onnelliseksi?

- No ei se mitään onnea takaa mutta rahalla taas voi tehä juttuja, jotka tuottaa onnellisuutta eli kai se.  
7. Aamu- vai ilta-aurinko?

- Ilta! Ilta ja yö on ylipäätään muutenki ehottomasti mun lempiaikaa, saan suurimmat luovuuskohtaukset silloin.  
8. Onko kahvi pahaa?

- Joo... Tai mitä muistan ku maistoin sitä kai ku olin 5... 
9. Tiesitkö ettei durian-hedelmää saa kuljettaa julkisissa Singaporessa?

- Mikä se on? 
10. Miksi kirjoitat blogia?

- En muista yhtään mistä se lähti! Enkä tosiaan tiedä miks edelleen kirjotan tätä, välillä tuntuu että tää on hirvee taakka mutta usein se menee kevyellä tauolla ohi.  
11. Lemppariblogit?

- Tän hetken lemppareita on Lumikko avaruudessaSini NooraMustajoutsenHeidi S. ja All those wasted years. Myös Down that dusty 3rd world road on niinsanotusti so far so good, mutta en lähe antamaan toistaseks mitään lempparileimaa parin postauksen perusteella. 

En kyllä millään jaksa haastaa ketään, oon tehny tän saman joskus aiemmin ja silloin haastoin tyyppei :) jos joku haluaa niin tehkööt vaan, vaikka sitten noilla samoilla kysymyksillä mitä miä sain!

Palaillaan toivottavasti pian, koitan tavoittaa sen mun paljon puhutun inspiraation ja saada tän ulkoasun siihen kuntoon että blogia avatessa en kokis hirveetä myötähäpeän aaltoa...

31.12.2013

New start

Ajattelin tekeväni massiivisen postauksen tätä hetkeä varten. Olen kirjoittanut pitkin vuotta ylös tärkeimpiä asioita. Näin myöhemmin luettaessa mikään niistä ei kuitenkaan tunnu millään tavalla tärkeältä. En edes loppujenlopuksi muistais paljoa mitään ilman blogipostauksia. Parhaiten mieleen muistuu yksittäiset asiat, hymyt, naurut, kyyneleet ja kosketukset. Äänet, askeleet. Se miten musiikki voi viedä mukanaan.

Noin vuosi sitten muistan olleeni fiiliksissä tulevasta vuodesta. Siitä miten jännittäväksi se voikaan muotoutua, kuinka suuret mahdollisuudet sillä on kehittyä elämäni parhaimmaksi. Suuret oli suunnitelmat ja haaveet, asenne elämään oli positiivinen ja auringonpaiste sai hymyn väkisin kasvoille. Muistan vieläkin satunnaisen riemun kun koulupäivä päättyi ja sai kävellä bussipysäkiltä kotiin auringon paistaessa. Kuinka peruskoulu tuntui pakkopullalta ja siellä istuminen tappoi luovuuden. Kotiin muutti hauva nimeltä Kiira, jonka lempiharrastuksia tätä nykyä on nukkua keittiönpöydällä ja katsella ikkunasta ulos.

DSC_0012

On tavattu uusia ihmisiä ja menetetty ikuisia ystäviä. Rakastuin ja myöhemmin totesin sen olleen suuri virhe. Kuitenkin myöhemmin tajusin paljonko se mulle opetti ja loppujenlopuksi myös antoi. Kyyneleistä huolimatta elämä on jatkunut, ja ehkä olen viisaampi ensi kerralla.

Muistan kuinka kylmä Helsinki oli helmikuun 20. päivä viideltä aamulla. Laukussa mukana viltit ja seurana Venla. Jäädytettiin itseämme monta tuntia vain nähdäksemme ruotsalaisen bändin, CrashDïetin. Tavattiin jätkät ja voin sanoa, että jäätyminen oli jopa hetken arvoista. Muistan myös kesäkuun runsaat lämpöasteet ja Tampereen. Muistan Hardcore Superstarin, ne muutamat biisit joita siitä ehdin kuulla. Muistan eturivin Virpin kanssa ja vilautukset (....hups.). Sen kaiken rakkauden jota bändiä kohtaan voi tuntea.

Muistan kylmät väreet kuunnellessani ensi kertaa BlackRainin uutta levyä joka kantaa nimeä It Begins. Se levy aiheutti monia tunteita, ja on edelleen yksi lempilevyistä. Harmittaa että vielä tänäkään vuonna en päässyt todistamaan livenä sitä, mitä olen viimeiset kaksi (!) vuotta toivonut. Ehkä vuosi 2014 tuo tämänkin tullessaan?

DSC_0377

Olen saanut viettää maailman parhaiden ihmisten kanssa aikaa. Olen lähentynyt vanhoja ystävien kanssa ja saanut uusia. Kunniamainintoja antaisin, jos osaisin. Haluan vain kertoa kaikille, että olette mulle tärkeintä tässä maailmassa, osa varmasti tärkeämpi kuin arvaattekaan. Vietetään ensi vuonna paljon aikaa yhdessä kaikki, joohan?

Vuoden 2013 saatan loppuun Minjan kanssa Otavassa, vaikka kyllä tekis mieli olla jossain muualla. Mieli haikeena jätän tän kaiken taakseni ja toivon, että tällä kertaa uusi vuosi tois uuden alun ja paljon uusia ihmisiä, uusia keikkoja, uusia kaupunkeja ja uusia kokemuksia. Niin kylmää pakkasta että varpaat ei toimi ja niin lämmintä keliä että shortsit ovat sopiva varustus. Musiikkia niin kovalla että korvat soi vielä huomenna. Rakkautta niin että sitä riittäisi muillekkin. Lisää kauniita biisejä ja lisää uusia kasvoja joita kutsua ystäviksi.

Hyvää uutta vuotta 2014 kaikille ja olkaa varovaisia ..........  ampukaa niitä raketteja munkin puolesta, en ite pääse moiseen riemuun osallistumaan! Olette ihania kaikki.

25.12.2013

Jos elämä ois helppoo, sä olisit täysin toisenlainen

Hei taas!

Voisin vihdoin ja viimein yrittää saada blogin ajantasalla ja ylipäätään kiinni siihen normitahtiin. Katsotaan mitä tästä tulee, ainakin toistaiseksi kirjoitus takkuaa niin paljon että huhhuh. Inspiraation olen hukannut jo aikoja sitten...

Jokainen varmaan odottaa joulupakotusta tältäkin suunnalta mutta en tiedä haluanko vielä aloittaa sitä rumbaa. Joka puolelta saa lukea samaa mutta toisaalta en jaksa jauhaa siitä enää muutaman viikon päästä ja koko postaus jää tekemättä. Ihan kivastihan tuo meni, iskällä ja kotona ollessa. Lahjoja tuli jonkun verran ja rahaakin niin että uuden luurin pääsen itselleni noutamaan heti, kun joku paikka on auki.

Kävin joulua edeltävällä viikolla Tampereella ja oli ihan kivaa, ainakin suurimman osan ajasta. Sen jälkeen on tullut mietittyä paljon asioita ja oon kalnnut että mitähän sitä oikeesti tekis elämällään tulevaisuudessa. Oon myös miettinyt sitä että miksi ihmissuhteet on niin pirun hankalia ja miksi aina pitää haaveilla siitä mikä on niinsanotusti kiellettyä ja täysin saavuttamattomissa. Oispa tunteeton meduusa niin elämä hymyilis.

Viimeaikoina on tullut kuunnelta paljon Haloo Helsinkiä ja Avenged Sevenfoldia. Löysin uuden bändin, Edguyn. Sain uudet söpöt muumilakanat jotka on _keltaiset_, en tajua miten äiti on osannu ostaa ne miun salaisessa lempivärissä. Koska eihän voi olla uskottava jos lempiväri ei ole musta?

 


Käytiin iskän ja sen vaimon kanssa kattomassa Raskasta Joulua ja löysin itelleni muutaman uuden sulhasehdokkaan. Antony Parviainen on aika ihana, iiik. Oli muuten varmaan ensimmäinen istumakeikka missä kävin! Välillä tuntu oudolta istua mutta luojan kiitos bändi piti siitä huolen ettei meininki ollut laimea.

Tää teksti tökkii niin paljon etten kestä. Jos kuvia sais vaikka sitten kun saan sen oman koneen vihdoin takas, anteeks tämä hirveä jäätö täällä blogin puolella!

22.12.2013

Rakasta mua hetken verran Jonain päivänä mä en enää pysty tähän

Olen ollut jo jonkin aikaa oikeesti aika hukassa itseni kanssa niinkuin noin henkisellä tasolla. Postaukseen linkitetyt biisit eivät muuten liity mihinkään millään tavalla, ne on vaan jotain tän kuukauden eniten soitetuimpia kun en kuviakaan tähän hätään saa.

Jokainen varmaan tuntee sillointällöin itseinhoa, mutta pikkuhiljaa mulla se alkaa saavuttaa sitä leveliä pään sisällä ettei tätä enää kestä. Aiemmin olen saanut tungettua ne "helvetin läski"-ajatukset päästä pois, olen onnistunut niin sanotusti kiertämään kaiken huonon ja keskittyä omiin hyvään puoliin. Viimeaikoina kuitenkin olen kiinnittänyt enemmän huomiota näihin huonoihin puoliin ja vihdoin ja viimein, tehdä niille jotain.



Miun itsetunto on aina ollut tosi huono, ja sitä alentaa moni juttu mille en voi itse oikein yhtään mitään. Esimerkiks puheviat tottakai laskee sitä, ja on aika jännä että en välittänyt niistä ala-asteella ollenkaan mutta nykyään ne on mulle melkein ylitsepääsemättömiä ongelmia. Antaisin silloin tällöin mitä vaan että saisin ne helvettiin, ja olen viimeaikoina päättänyt tehdä kaikkeni että joskus mä puhuisin normaalisti.

Ensimmäisenä projektina olen päättänyt vähentää herkkujen syöntiä. En halua lopettaa sitä kokonaan ainakaan tässä vaiheessa, mutta edes vähentää. Nykyään kuitenkin tahti on se että syön suklaalevyn päivässä ja siihen usein päälle jotain muuta. Aiemmin tää touhu ei ole vaikuttanu painoon millään tavalla mutta nyt kotona löhöäminen on saanut aikaan sen, että paino alkaa lähennellä 60 kiloa, jonka aina olen ajatellut jotenki IHAN VIIMEISEKSI ylärajaksi itelleni. Uskon ja tiedän, että jo pelkästään ruokailutapoja muuttamalla saan painonnousun loppumaan, ja ehkä jopa jonkinverran laskuun.


Toisena projektina ajattelin alottaa jonkinnäkösen kehon kiinteytyssysteemin. En halua mitään jättihabaa, vaan semmosen vartalon jota ei peiliin katsoessa tartteis hävetä. Ja jonka kanssa kehtais ehkä ensi kesänä käydä julkisella rannalla, semmonen ku on (varsinkin pelkissä bikineissä) jäänyt TOSI vähälle viimeisten vuosien aikana. Kuitenkin, varsinkin maha ja reidet aiheuttaa mulle suurenmoista ällötystä mutta kuten sanottua, aiemmin sain työnnettyä tän jotenkin mielestä pois. Kuitenkin viimeaikoina oon ruvennut entistä enemmän miettimään että jos on olemassa asioita joihin en välttämättä ikinä voi vaikuttaa, niin miks en tekis niille asioille jotain, jolle on tehtävissä jotain ja vielä suhteellisen helposti? Ideana ois siis saada semmonen vartalo, jota vois ehkä joskus oppia arvostamaan itsekkin.



Kolmas projekti tuntuu näiden rinnalla aika paljon kevyemmältä, ja se on nimeltään hiusten kasvatus. Tukka on tällä hetkellä pinkki/vaaleanpunainen ja tässä aion nyt pysyä. Vältän hiustenlaittoa mahdollisimman paljon, oon suoristamatta niin paljon kuin kykenen enkä sotke tätä vaalennusaineilla nyt hetkeen. Helmikuussa on varmaan pakko koska haluan tukan näyttävän järkevältä Steel Pantherin keikalla, mutta ennen sitä pidättäydyn kaikesta tukkaa rasittavasta värjäyksestä. Kunhan jostain sais vähän rahaa niin käyn ostamassa kunnon hoitotuotteita ja hölvään tukkaani niillä.

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä olis tosi tärkeää jos oppis arvostamaan itseään. Vaikka sitten niiden hiukan leveiden reisien ja finninaaman kanssa. Ja ylipäätään oppis tuntemaan oman arvonsa, oon joskus antanut muiden kohdella itteäni tosi huonosti joten siitä ajatustavasta pitäis päästä yli. Ja niinhän sitä sanotaan, että ei ketään toista voi rakastaa ennenkuin rakastaa itteään.

Näistä projekteista voisin joskus päivitellä enemmänkin blogin puolelle jos jotakuta kiinnostaa! Ja varmasti näiden edistymisestäkin tulee joskus juttua tälle puolelle. Kommentoida saa, varsinkin kannustukset on tervetulleita!