Kysyt miksei mekin voitais lähtee täältä helvettiin

Tämän kuun musiikkisuosikit, taas!

 Muistan niin hyvin kun kuukauden alussa kuuntelin tätä paljon, varsinkin bussimatkoilla. Mietin vaan et "pitää muistaa pistää tää kuukauden soitetuimpiin!11"

En oo aiemmin kuunnellut vanhempaa Haloo Helsinkiä muutamaa biisiä lukuunottamatta, mutta tää pyöri tosi usein YouTuben suostituksissa ja ajattelin, etten menetä mitään vaikka kuuntelisin. ONNEKS KUUNTELIN.

Oon aina koittanut painottaa sitä asiaa, että en ole millään tavoin genreuskovainen. Kaikenlainen musa menee, jossa niissä vaan on se joku juttu joka tarraa niin tiukasti kiinni että sitä on pakko luukuttaa niin kauan että järki lähtee. Juomalaulu ja Pyrkiny Vähentää on just tämmösiä kamaluuksia jotka tarttuu päähän (enkä voi kieltää sitä tosiasiaa että Spekti on aika ihana....) ja Haurasta taasen on aina ollu mun mielestä hyvä biisi. 

Tämä. Ihanin. 

No tarviiko tätä ees selittää.. Coverit on ihania ja Bodom tekee ne vaan liian hyvin. 

Eksyin kuuntelemaan Kätilöiden uusinta ja tää kolahti varmaan eniten. Harvoin tulee soitettua biisiä about 10 kertaa peräkkäin mutta kappas, tälle olen tehnyt niin! 

K&K julkas uuden musiikkivideon vähän aikaa sitten ja muistin taas miten hyvä biisi tää on. 

Tätä oon kuunnellu hirveissä tuskissa, keikalle meno ois ollu ihan kivaa mutta oon köyhä. 

Koko Sannin uusin levy on ollu tehosoitossa sen julkasusta asti. Pidän harvoista suomalaisista artisteista, mutta eihän tätä vaan VOI olla rakastamatta?!

Tuun rakastamaan Kaija Koota (salaa) tästä ikuisuuteen, aamen. 

Noniin saatiin sekin alta pois :D vähän erilaista musiikkia mitä multa vois yleensä olettaa! Fressiä vaihtelua, ehhkäpä?

On muuten aika läski kissa

No kauanhan minä itteni täältä poissa pidinkin. Hyvähyvä.

Päätin nyt kuitenkin postata uhkailuistani huolimatta, koska on sellainen fiilis. Niin ristiriitainen olo että pakko avata hiukan mieltään.

Ahdistaa koska viimeaikoina yöunet on jäänyt hyvin vähäisiksi. Nukahtaminen pelottaa, nään paljon painajaisia ja herään keskellä yötä hirveissä paineissa. Myös hampaat kipuilee (tää lause sai mut kuulostamaan vauvalta jolle on tulossa maitohampaat) eikä särkylääkkeet auta. Hammaslääkäripelko on kyllä yks maailman eniten perseestä oleva pelko.

Ahdistaa myös erinäiset ihmiset sekä niiden ajatukset. Ja myös omituiset yhteydenotot ensimmäistä kertaa aikoihin. Tänään koulussa hymyilytti, ammattikoulun ei näköjään tarvitse aina olla pelkkää harmaata massaa johon hukkua.

Sunnuntaina Helsingissä (oli vaikee kirjoittaa tuo oikein, sain varmaan 10 kertaa aikaseks Helsignn tai Helsshei tai Hsleehe.....) mun pankkikortti meni jotenkin lukkoon, en tiedä mutta se oli kaupan tätin syy ei minun! mutta tänään sain sen auki. Sen kunniaksi palkitsin itteni euron juustolla ja pussillisella hopeatoffeeta. Myöhästyin myös bussista....



Kaikkihan rakastaa kollaaseja?

Tässä ekassa on Mikkeli-Helsinki junamatkan satoa. Meillä oli oma "hytti" joten oli hyvin jännää. Meinattiin kiivetä hattuhyllyille ja käytiin lenkillä pitkin junaa. Ja naurettiin ääneen maailman rumimmille kuville... Ollaan tyhmiä.



Tukkakuvia. Junan vessassa otetuissa kuvissa (jouduin olemaan polvillani pöntön kannen päällä koska peili oli liian korkealla) tukka näyttää ihanan vaalealta, vaikka latvat edelleen huuti keltaisuuttaan. Päätin sitten että nyt riittää ja vetäsin tukan violetiks... öhöm. Nyt nainen. Tämän piti olla _vaalean_lila mutta keltainen tukka ei oikein toiminu siinä alla. Katellaan vähän myöhemmin sitä, nyt nautin tästä sävystä.



Lainasin mummolta kirjoja ja luin Missä lapset ovat? -kirjan yhdessä yössä. Ihan loistava, vaikkakin kaapparin näkökulmasta kerrotut pätkät oli niin ällöttäviä ja ahdistavia. Taas yksi kuva junan hytistä ja pari kuaa mun uusimmasta innostuksesta, What would i say? Vitut ketuista ja siitä mitä ne sanoo. Oon vetäny muutamat huutonaurut noille, "siellä mut opetetaa käynnistää se Franklinin isä?" Jepjep.

Nyt taidan hakea santsiannoksen lempiruokaa (kanaa ja riisiä) ja jatkan musiikin popittelua ja 9GAGin selaamista tärkeiden asioiden hoitamista. Heihei!

ps.

Miten noin tyynenä voit hyväksyä sen totuuden

Pitkästä aikaa on vaikeaa aloittaa postauksen kirjoittaminen. Sydän tykyttää, kädet tärisee... Ei, en ole lopettamassa vaikka sitäkin on tässä muutaman päivän aikana tullut harkittua. Voi olla että poistan tämän jossain vaiheessa, mutta annetaan nyt ainakin toistaiseksi sanojen virrata ja mielen puhua.

Kun ensimmäisen kerran astuin sisään niinkutsuttuun blogimaailmaan, en tiennyt mistään mitään. Bloggaaminen oli harvojen harrastus, ehkä toistaiseksi vähän kieroonkatsottu juttu. Aa joo, tuo jakaa koko elämänsä netissä, outo tyyppi. Kuitenkin myös sitä mukaa, mitä blogien suosio on kasvanu, on kasvanu myös anonyymien määrä. Tarkoitan tässä nimenomaan niitä anoja, joiden kommentit sisältää pelkkää paskaa.

Varmaan jokainen bloggaaja, jolla on yli 50 lukijaa, tietää miltä tuntuu saada kommentti missä lukee ainoastaan negatiivista palautetta. Tai okei, se ei edes ole palautetta vaan pelkkää perseilyä. Asiallinen kritiikki ja nää kommentit on kaks täysin eri osa-aluetta, jotka varmaan ja toivottavasti jokainen osaa erottaa toisistaan. Kuitenkin. "oletpa ruma" "oot muuten aika paska kuvaaja" "vittu käytät rumia vaatteita" "voitko huora vaan kuolla pois". Kuulostaako kuinka monen mielestä tutulta?

Omat kokemukseni tämmösistä kommenteista on aika pieniä. Pari päivää sitten meni kuitenkin kuppi nurin ehkä lopullisesti ja oli pakko tulla avaamaan sydäntään. Tässä, olkaa hyvät, screenshotit kommenteista jotka sain:

Vaikka aina kovasti koitan sivuuttaa kaiken tämmösen, niin tässä vaiheessa en vaan voinut antaa asian olla. Tosiaan, Helsingistä tulin juuri tänään ja kuten joku voi päätellä, edelleen elossa ollaan enkä edes pyörätuoliin joutunut. Uskon että tän kaiken takana on joku elämäänsä kyllästynyt 12v jonne mutta voin sanoo että ensimmäistä kertaa anonyymit sai mut ahdistumaan. Että hatunnosto sinulle, kuka nämä sait ikinä aikaseksikin. Ja muista myös se, että mulla on sun IP-osoite ylhäällä... :D

Tämän jälkeen rupesin miettimään omaa sietokykyäni ja sitä, mitä kaikkea mun tarvii kuunnella ja mitä ei. Olin jo pistämässä koko blogin kiinni ja Ask.Fm'n poistin samantien. Rupesin kelaamaan sitä, miten esimerkiksi ennen blogin perustamista tai ennen näinkin suurta lukijamäärää ei tullut mitään tällaista. Olenkin nyt päättänyt muutaman päivän/viikon/kuukauden pitää itseni erossa tästä blogista. Annan mielen rauhoittua ja mietin sitä, olenko oikeasti näiden kommenttien arvoinen. Myös yksi vaihtoehto olis, että en antais anonyymien enää kommentoida mutta musta se ois lähinnä vaan lapsellista, asian pois sulkemista. Käsitellään nyt kunnolla kerta tähän lähdettiin.

P.S. Aonyymi, kerrotko mitä olen sanonut ja tehnyt, ja ennenkaikkea, kenelle?

Toivo on vain ensimmäinen askel tiellä pettymysten

Terve taas!

Oon pitänyt pienimuotoista "taukoa" bloggailusta. Ei ole sen suurempaa syytä ollut, joutunut vähän selvittelemään asioita päässä ja pistämään asioita tärkeysjärjestykseen, ei mitään vakavaa. Olen myös miettinyt, mistä tänne blogiin voi kirjoittaa?

Mikä ihmisiä kiinnostaa? Jaksaako kukaan lukea höpötystä jostain arkiasioista ja perusreissuista? Tuskinpa. Siitä varsinkin olen viimeaikoina panikoinut. Mun asut ei arkisin ole kuvauksen arvoisia, mustat farkut, kaulahuivi ja nopeesti valittu pitkähihanen ei ole sitä mitä haluan blogiini jakaa. Kuitenkin hyvin harvoin olen paikoissa, joista sais blogiin kirjoitettavaa tai varsinkaan niitä asukuvia. Enkä jotenkin usko että edes osaisin mukautua siihen massablogien muottiin, jos tätä termiä jo nykyään voisi käyttää. Enkä nyt meinaa että jokainen asukuvablogi on massaa, en todellakaan. Kuitenkin musta alkaa tuntua että blogi ei ole kiinnostava, jos sulla ei ole vähintään kahta vaatesponsoria, et kuulu Indiedays Inspirationiin tai et postaa niitä asukuvia. Ja se on surullista, koska luen monta blogia joka ei sovi tähän muottiin mutta kirjoittajat on niin mielenkiintoisia persoonia.

Saikohan kukaan kiinni ajatuksesta...? Kommentoikaa jos joku pysyy perässä!

Oli minulla myös asiaa. Nyt höpäjätään pitkästä aikaa hiuksista. ...Ehei, ette saa vieläkään niitä tutoriaaleja. Anteeks!! Mutta joo.

Aloitetaan ensin vaikka viimeaikaisista hankinnoista hiuksiin liittyen:

Proffs oli lopussa ja oltiin Pielavedellä, ei Seppälää saatikka Kicksiä lähimailla. Oli pakko tyytyä S-marketin valikoimaan. Hetken pähkäilyn jälkeen totesin että tämä on ehkä se lupaavimman oloinen tuote. Ja ei ainakaan näin kahden päivän testailun jälkeen ole tuhoontuomittu, tänään jopa oli tukka vähän tuuhea vaikka se olikin ollu melkein 6 tuntia kokkihatun alla.



Tulipas tästä kuvasta hassun valkonen, ei jotenkin tämän blogin tyypillistä antia :D kuitenkin! Olin saanu tukkani siihen pisteeseen että se oli vaaleanoranssin ja tummankeltaisen sekotus. Mulle kuitenkin sanottiin että nyt kannattais pysyä väreistä kaukana, takatukka imee kaiken itteensä niinkuin sieni ja muutenkin koko tukka on jo aikamoista hattaraa. Olin parista blogista lukenut näistä hyvää palautetta, joten ei kun Prismasta nämä kyytiin, about 8e/kappale. Olin muutenkin käyttänyt Biozellin tuotteita aiemmin (jonka merkin tököttejä nää siis on) joten luottavaisin mielin oltiin liikenteessä.

Ensimmäinen asia mistä suihkuun päästyäni järkytyin, oli shampoon väri. En varmaan ikinä oo nähny niin syvän siniviolettia shampoota! Latasin aineet päähän ja suihkusta tullessani järkytyin. Vaaleankeltanen tyvi loisti kirkkaanvalkeena. Takatukka myös. Ainoostaan eestä ja sivuilta oli tukka vielä keltanen, koska ne on kokoajan vaalentunu jotenkin huonommin. Mutta, lisää näistä vähän myöhemmin!



Äiti kävi halvan alkoholin luvatussa maassa, Virossa ja toi mulle tuliaisena tämän (ja liikaa suklaata). Kiskasin tän tänään sitten päähän koska keltasuus suututti...



Tää väri lupaili mulle paljon, koska violettihan taittaa hyvin keltasta. Tuo ei siis ollut noin sinistä vaan aika lilaa!

Arvatkaa vaan millaset raivarit tää neiti sai, kun väristä ei ollut paljoo mitään hyötyä. Paitsi tottakai latvat hamputtu enemmän ja tukkaa vaan irtos. Teki hetki mieli itkee, aloin käymään aika epätoivoseks ja ehkä hetken jopa mietin että kävelen k-kauppaan ostamaan mustan värin enkä ikinä palaa siltä polulta. Onneks kuitenkin keksin hopeashampoon auttavan ongelmaan! Ensin pesin koko pään sillä ja annoin sen vaikuttaa hetken. Sitten kuivasin tukan ja lätkäsin keltasiin osioihin shampoon kuivana. Annoin olla jonkun 10 minuuttia ja pesin taas. Sitten muistaakseni pesin taas (...:D) ja pistin sekasin hiusvärin hoitoainetta ja hopeahoitsikkaa tukkaan puoleks tunniks. Shampoopesujen ja hoitoaineiden välissä pidin päässä varmaan tunnin ajan hiushoitoa. Sen jälkeen tukka on semmonen aika tasasen vaalea, VIHDOIN! Nyt olen onnellinen ja melkein blondikin siihen lisäksi.



Tältä näytti tukka ennen operaatiota. Sori hienot naamasensuurit. Mutta kuten kuvasta näkyy, päällä ja takana havaittavissa vaaleaa mutta sivut keltaset. Ei ne kyllä (miun mielestä) ollu noin pahat irl, salama vähän pahentaa tilannetta.

Ja jälkeen kuvaa mulla ei ole, lol. En vaan jaksanu koska lagaan.



Tässä webbikuvaa kuitenkin parin päivän takaa joka vähän antaa tuota keltaisuutta anteeksi.

 Tämmöstä viimepäivinä, mites teillä? Ens viikonloppuna oon menossa Helsinkiin joten viimeistään sen jälkeen jos saisin jotain aikaseksi. Palaillaan toivottavasti pian!

Olen onnellinen, mitä sä luulit?

Viimeaikoina olen ollut onnellisempi kuin pitkään aikaan. Koska asioiden selittäminen sanoin on liian hankalaa, tein muutaman kuvakollaasin.



1. Sisko teki mulle muutaman geelikynnen testatakseen omia taitojaan ja hienothan niistä tuli.

2. Miulla on purkki jonka sisältö tekee miut kovin onnelliseksi.

3&4. Venla kävi täällä ja käytiin leffassa. Syötiin myös vähän karkkia ja maattiin sohvalla.



1&2&3. Kävin Kouvolassa Sidneytä moikkaamassa, värjäsin sen tukan ja otin hienon kenkäkuvan. Sid on kyllä varmaan yks ainoista joka ei ihmettele edes sitä, kun työnnän jalat sen jalkojen päälle ja otan kuvan _kengistä_. Sid on tosiystävä, parhautta. ♥

4. Ruokaonnellisuutta ei voi estää, kun patonki+kana+salaatti. Ja siihen kylmää mehua ja Cosmoa niin oi että.



1. Rakastan tänään jalassa pidettyjä raitahousuja. Ja myös korkkareita jotka näkyy hyvin heikosti. Jalat kiittää.

2. Pakotin Sidin yhteiskuvaan mun kanssa, onneks kamera kuitenkin tarkenti siihen kaikkein oleellisimpaan kohteeseen....!

3. Kuolen tälle. Tää on tyyliin tammikuulta, oltiin Minjan kanssa isoskoulutusleirillä. Oon selkeesti nähny jotain järkyttävää.

4. Jäätelö ja suklaakastiketta, tarviiko sanoo enempää kun puhutaan onnellisuudesta?`Onneksi kohtuus on mulle tuntematon sana...

Tämmösiä onnellisuusjuttuja viimeaikoina! Pitkään on ollu synkempää mutta on hassua, paljon yksi ihminen lisää elämänhalua ja iloisuutta vain olemalla oma ittensä. Tästä on hyvä jatkaa. Palaillaan toivottavasti yhtä onnellisissa merkeissä, ehkä tukkajuttujen kanssa..? ;D

P.S.

Me olimme vapaita ja sekaisin kuin Sid ja Nancy

Tänään, rakkaat lukijat, on ollut ihan paska päivä.

Flunssa pahenee minkä kerkeää ja sen vuoksi fyysinen olo on ollut suhteellisen heikko. Päähän koskee sekä hampaista johtuva kipu säteilee niin, että koko oikea puoli naamasta on kosketusarka ja syöminen on hankalaa.

Syöminen on ollut vähän heikoissa kantimissa koska ei ole ollut nälkä. Varmasti myös se tehostaa pääkipua ja väsymystä. Olen myöskin normaalitavoistani poiketen ollut koko päivän syömättä herkkuja (kahta suklaadonitsia lukuunottamatta, hitsi). Taitaa olla henkilökohtainen ennätys tämä.

Ja jotta päivä saadaan vielä paremmaksi, hiusvärjäily ei taaskaan mennyt toivotulla tavalla, eikä tukka vaalentunut yhtään. Ostin Tokmannilta kaksi purkkiväriä, 2 euroa kappale. Ensimmäisellä oli sentään jotain vaikutusta, mutta toinen vaalenti tummimpia kohtia vain hiukan. Paitsi, tukkani on puolet kuivempi kuin aiemmin. Seuraavan kerran en kyllä luota tämmöseen sontaan vaan ostan jotain, joka räjäyttää lopunkin oranssin/keltaisen pois ja sitten olen onnellisesti blondi.



Päätin tehdä mokkapaloja lohdutukseksi mutta jokainen voi varmaan arvata, miten niiden kävi? Pistin kuorrutukseen neljän ruokalusikallisen sijaan neljä kuppia kahvia...... Puolentoista tomusokeripaketin jälkeen luovutin ja jätin homman äidin huoleksi. Nyt kyseinen luomus on jääkaapissa jähmettymässä ja toivotaan, että saan aamupalaksi mokkapaloja.

Myös ihmiset ovat onnistuneet ärsyttämään tänään, kuten myös eilen ja toissapäivänä. Väitetään että olen jotenkin päin tärkeä mutta silti ei pidetä ikinä yhteyttä oma-aloitteisesti. Hmm, missä vika? Ehkä olet vaan kusipää.

Onneks kuitenkin on ollut pikkuasioita jotka piristää. Kuten esimerkiks ihana Maria (jonka kanssa tehtiin sopimus, mikä toivottavasti vaikuttaa molempien elämään positiivisesti. Terveisiä sinne, olet ihana ♥) sekä hyvä ruoka. Päätin ruveta väsäämään puolenyön jälkeen itselleni lohturuokaa, kanapastaa nimittäin. Rakastan kanaa ja makaroonia, joten mitä muuta nainen voi toivoa?

Piristää myös huippusuunnitelmat tulevaisuutta varten, mutta höpötellään niistä vähän lisää sitten kun asiat hiukan selvenee.

Tuntuu muuten, että kamera välillä sumentaa kuvia oudosti. Onkohan siitä tullut vanhuudenhöperö vai mikä on? Meillä on kohta sen kanssa kolme vuotta yhteistä taivalta takana, outoa. Ja muuten, tammikuussa blogilla on nelivuotisbileet! Voisin silloin kehittää jotain hauskaa, mutta saa nähdä että mitä se "hauska" on. Blogiarvonnat ei oikein ole mun juttu koska olen köyhä, enkä halua jakaa mitään huulirasvoja tai vastaavia täällä. Mutta ehkä jotain erikoispostauksia. Muistin muuten tänään luvanneeni hiuspostauksen yhteydessä tehdä niitä hiustutoriaaleja... En tiedä saanko niitä videolle mutta toivon että saisin jonkun edes kuvaamaan niitä joskus. Malttakaa, kyllä ne vielä tulee! (Muistuttakaa mua viimeistään ens kuussa)



Nyt jatkan ruokaherkuttelua Salkkareiden parissa, heipat!

(Hassua miten tää postaus muuntautu lyhyestä valituksesta tämmöseks...)

Tuli vieraasta yhtäkkiä tuttua Nyt sekamelska näyttää hallitulta

En saa unta, joten mikä olisi parempi tapa tappaa aikaa kuin blogiin kirjoittaminen?

Mulla oli ihan jotain asiaa mistä halusin kirjoittaa mutten muista sitä enää. Repeatilla soi Antti Tuiskun Helsinki, rakastan sitä kappaletta. Toivon, että joku päivä voisin itsekin herätä siitä kaupungista ilman kiirettä pois. Vaikka aina olenkin toisin sanonut, ehkä minusta tulee isona helsinkiläinen.

Jokin siinä kaupungissa viehättää. En oikein tiedä mikä se on. Ikinä se ei ole minusta ollut erityisen siisti paikka, olen varsinkin Töölössä viettäny lapsena aikaa ihan jonkin verran joten uutuudenviehätys on kadonnut. En vaan tiedä voiko mitään rakastaa enempää, kuin aamun ensimmäisen metron väsynyttä tunnelmaa tai myöhään sunnuntai-iltana ratikassa istuvia iloisia ihmisiä. Rakastan Helsingin vanhoja puutaloja ja Kaisaniemen puistoa. Sielläkin on tullut vietettyä useempi vuorokausi putkeen, lokkien keskellä.

Viimekerrasta on liian pitkä aika. Helmikuussa viimeeksi kävin kyseistä paikkaa ihastuttamassa, mutta tässä kuussa otetaan Venlan kanssa suunnaksi jälleen Helsinki. Nähdään ihmisiä ja ajetaan metrolla kartan päästä päähän. Metron jarrutusääni on muuten jotain niin rakastettavaa, siinä vaiheessa viimeistään tajuaa missä on ja se on maailman paras tunne.

Oon pitkään miettinyt etten kuulu Mikkeliin ja miulla on semmonen tuntuma että Helsinki vois olla se, missä olisi hyvä olla. Tamperetta mietin myös joskus mutta muutamien asioiden takia se ei ole enää city of dreams, olen oppinut vihaamaan koko kaupunkia.

Helsingistä kuitenkin on vain ja ainoastaan hyviä muistoja, ensimmäisenä tulee mieleen Ruoholahden nuorisotalo ja se, miten istuttiin aamukuudesta asti On The Rocksin edessä erään nimeltämainitsemattoman ruotsalaisbändin takia. Tai epätoivoinen kävelyretki Kampista Nosturille aamuseitsemältä. Eksyttiin liian monta kertaa, mutta se oli kaiken arvoista. Rakastan myös liikaa Itäkeskusta ja kuselta haisevaa porraskäytävää, mitä kautta pääsee Idalle.

Mietin vaan, miten kaupunkiin voi rakastua. Toivon, että vielä joku päivä voin kutsua sitä paikkaa kodikseni.



Ja vaihdetaan aihe kätevästi jokatytön lempiasiaan; materiaan. Sain postia Ruotsista tänään ja oi että tätä onnea. Tilasin paidan koossa L, ja se oli auttamattoman suuri, kuten osasin odottaa. Mutta myös pitkä, ja se on hyvä. Tuunausprojektiani ajatellen. Pitää tuota kuitenkin kaventaa hiukan, liioittelin ehkä turhan paljon tuon koon suhteen, myös M olisi varmasti ollut tarpeeksi iso.

Sain samassa paketissa myös kivan seinälipun mutta siitä kuvaa, kunhan saan sen seinälle jossain välissä. Eli heti, kun saan nastoja.

Ja nyt minua hiukan naurattaa, koska onnistuin avautumaan 5 kappaleen verran rakkaudesta kaupunkia kohtaan. Ööö hmm.

Put the trust in every word you say But you fucked me over anyway

Terve taas!

Nyt on taas luvassa lokakuun suosikkibiisit, vähän myöhässä kylläkin kun en oikeen viikonloppuna ehtinyt pahemmin postailla. Mutta eipä tuo mitään, parempi myöhään ku ei milloinkaan?

Steel Panthereilta on tullu joku aika sitten uus biisi ja oon tätä popitellu aika tiuhaan tahtiin nyt. En jaksa oottaa helmikuuta!! 

Kuuntelin Sisteriä paljon viimevuonna näihin samoihin aikoihin, mun silloin hyvin läheinen ystävä piti tästä bändistä kovin. Nykyään ei kyseisen ihmisen kanssa olla enää missään väleissä, osittain oman idioottimaisuuteni vuoksi minkä vihdoinkin tajuan. Varsinkin alin biisi muistuttaa kyseisestä henkilöstä paljon. 

Myös Vains of Jennan takana on samanlainen tarina kuin Sisterin, saman kaverin kautta tämäkin bändi löydetty. On muuten ihan loistobiisi! Tätä nykyähän Vains of Jenna taitaa olla jo kuopattu bändi, jossen ihan väärässä ole...? 

Pää Kii on pyörinyt näillä listoilla oikeestaan jo siitä asti, kun näitä aloin tekemään. Ihan loistava bändi, biisit sopii moneen mielentilaan.

Popittelin tätä biisiä joskus kesällä(...?) aika paljon ja nyt niinsanotusti löysin tän uudestaan. 

Tää biisi on ihana, pystyn jollain tavalla samaistumaan tähän ja heikkoina hetkinä tää antaa lohtua. 

Oon muutenkin ruvennu kuuntelemaan Sunrise Avenueta paljon pitkästä aikaa. 

Tää biisi tuo niin paljon mieleen kesän 2012, paisto aurinko, oli lämmintä ja taisin olla onnellinen. Vaikka en sitä silloin tajunnut...

Oon taas ruvennut kuuntelemaan paljon Ozzya, loistavuutta.

Tässä siis lokakuun suosikit, mitään yhteisiä suosikkibiisejä? Palaillaan toivottavasti taas pian, kattoo millon revin jostain inspiraatioita... :DD