Ajattelin ensin et kirjotan vasta nukutun yön jälkeen, kun aivotkin toimis jotenkin päin. Saa nähä mitä tästä tulee, sain tapella jonkun aikaa ton ekan lauseen oikeinkirjotuksen kanssa… voi apua :---D
Aamu alko hienosti, nukuin tyylikkäästi pommiin mun omasta aikataulusta. Ei perse. No, ei muuta kuin sängystä nopeesti ylös (tarkottaa mun tapauksessa 15 minuutin kiroomista syvällä peiton uumenissa) ja tukkaa ja naamaa puunaamaan. ONNEKS en kärsinyt mitenkään erityisen pahasta naama- ja tukkamasiksesta, ois muuten ollu nimittäin aika tuskanen aamu..
Tunti aikataulusta jäljessä päästiin kuitenkin matkaan! Mutta meidän perheen tuntien, päästiin vasta 11 aikaa Mikkelistä pois…. No mut päästiin kuitenkin! Oltiin jossain 2 aikaan Joensuussa ja käytiin hakemassa kyytiin mun illan rikoskumppani, Minja ja rantauduttiin Ravintola Kerubin pihalle. JA VOIN SANOO et en oo ikinä ollu niin lost in space kun siellä. En tienny yhtään, missä meiän pitäis olla tai et mistä saadaan ees liput kouraan. Hirveen epätoivon saattelemana olin jo menossa hirveeseen ulkohuussiin mut sekin suunnitelma kaatu ku ensimmäisenä mua oli ovella vastassa ampiainen.
Päästiin kuitenkin sisälle loppujenlopuks viettämään turhaa aikaa mm. tolpan kanssa, jota koitin kädellä siirtää KOSKA LUULIN ETTÄ SE OLI VERHO XD hmmm…
Voisin Kerubista sen verran keikkapaikkana sanoo, että never again. Meille kerrottiin puol tuntia ennen ovien avaamista, että kaikkien pitää maksaa narikasta 2,50e. Oltiin tässä vaiheessa tosiaan jo siinä salin ovilla. No, lähettiin jonottaa narikkaan ja siellä selviää ettei tarvii maksaa jossei sinne mitään jätä. Aha.
Yritettiin muodostaa jono mut eihän siitä mitään tullu. Toivoin et joku järkkäri tulis auttaa mut ei, kun kello löi 19 niin ovi vaan avattiin ja ihmiset rynni toistensa läpi sinne. Voin sanoo ettei ollu hirveen jees, varsinki ku välissä oli ihminen _pyörätuolilla_. No mut eihän siinä, oltiin toisia paikalla ja oltiin ihan lavan sivussa. Eikä asiaa parantanu yhtään olemattomat aidat, jotka ei ollu missään kiinni ja kallistu jo nojatessa. Miten käy kun kymmeniä ihmisiä painautuu sitä vasten? Etummaiset oli turvallaan lavalla ja liiskautu muiden alle. Onneks porukka sit kumminkin tajus sen verran, ettei niiden kannata pahemmin työntää.
Noita "pikku"seikkoja lukuunottamatta ilta oli jotain liian mahtavaa. Olin etukäteen ihan varma että itkisin mut onneks sit vältin sen.
Ensin lavalle nous Kings & Kerosene. Oon jonkun reilut puol vuotta sitten löytäny tän bändin ja siitä asti haaveillu niiden livenä näkemisestä. Ja nyt se sitten tapahtu. Voin sanoo että kevyesti lahotti aina kun bändin jätkiä käveli ohi, voin sanoo ihan suoraan että ne oli livenä way much hotter than kuvissa. Ei luoja, annettiin varmaan järkevä kuva itestämme Minjan kanssa ku ruvettiin aina hihittää hysteerisenä.. Ja kun nähtiin Tuomas ikkunasta, Minja hyppäs jotenki ylös ja sain hirveen sydärin ja voi ei :DDD Kivaa olla fiksu.
Kuinka vaikeeta voi olla saada järkeviä kuvia yhestä bändistä? Kuitenkin, K&K soitti kaikki mun lempibiisit ja enemmänkin.
Oon vieläkin hämmentynyt tästä keikasta liikaa. Mulla ei oikeestaan ollut minkään tasosia odotuksia, mutta oon varma että jos niitä ois ollu, ne ois ylittyny aika reippaasti.
Kamerani on separi yms joten kaikki kuvat on melkein tätä luokkaa. Anteeksi siis siitä, mut haluan silti julkasta näitä koska ois tyhmää jättää nää piiloon!
Oli ihan loistavaa kuulla livenä (It Feels Like) I'm making things right. Se on oikeesti liian loistava biisi ja kun tajusin että se alkaa, musta vaan tuntu et mun sydän pysähtyy ja kuolen siihen paikkaan. Onneks kuitenkin onnistuin selviytymään tästä olotilasta!
Säikähdin muuten yhessä kohtaa ihan hirveesti, kaverin kaveri sai jonkun kohtauksen ja siltä lähti näkö. Se meinas pyörtyä siihen paikkaan ja apua. Onneks kaikki kuitenki päättyi hyvin, vaikka meinas vähän paniikki iskee.
En oikeen osaa sanoo tähän hätään (kello on hei kolme yöllä, tulin kotiin vasta tunti sitten joten antakaa mulle anteeks!) enempää kuin sen, että keikka oli ihan oikeesti loistava. Yks parhaista, joilla oon ollut ja LUPAAN, että menen kyseisen bändin katsastamaan toisenkin kerran, kunhan mahdollisuus eteen sattuu.
Recklessien suhteen tiesin tasantarkkaan mitä odottaa, eli helvetinmoista riehumista, virtaavaa hikeä ja paidattomia miehiä. Ja kaikki odotukset osu enemmän kun nappiin! Ei varmaan tarvii pahemmin huomenna puhua kellekkään, tuntuu nimittäin vähän siltä että musta ei paljoa ääntä lähde… :D
Ekana biisinä oli sinkkubiisi Spiritiltä, So Happy I Could Die. Siis ihan oikeesti!!! Paras alotusbiisi ikinä. Oli semmosta viskomista ettei tosikaan. Kuultiin uudelta levyltä just tuo SHICD, Night on fire, Bad Lovin', I Love Heavy Metal, Edge of Our Dreams, Sex, Drugs & Reckless Love, Dying to Live, Metal Ass ja Runaway Love. Eli siis kolmee biisiä vaille kaikki! Jokanen toimi ihan super hyvin livenä, vaikken Runaway Lovesta pahemmin saanu irti koska se toi mieleen paskoja muistoja. No mut seuraaval kerral sitten..
Jalle oli muuten ihan super ihana, se virnuili mulle vähän väliä ja muutenki tuitui :3 huomaa et basistit on selkeesti mun mieleen…
Lähdettiin paikalta pois heti keikkojen jälkeen. Automatkassa oli kevyt lahotus päällä, laulettiin Robinia ja hieroin Minjan päätä limsapullolla. Nyt oon onnellisesti kotona ja ajattelin tämän julkaisemisen jälkeen sukeltaa mun autopeiton alle ja nukkua PITKÄÄN. Toivottavasti nään unta söpöistä joensuulaisista pitkätukkaisista miehistä, hihi♥
