1.12.2013

Sä kuulut mun unelmiin, kultapieni haluun tanssii sut tainnoksiin

Olen viimeaikoina mietiskellyt ihan liikaa. 

Etsin vastauksia kysymyksiin joihin kukaan ei osaa vastata, ratkon arvoituksia joihin ei ole ratkaisua. Tietä ulos ei voi löytää sillä sitä ei ole, ei koskaan ollutkaan. 

Tekee mieli kirjoittaa mutten tiedä mitä tai miten. Päiväkirjaan on turha yrittää, ajatukset on niin pahasti ristissä että on turha edes yrittää. Blogiin kirjoittaessa taas joutuu miettimään liikaa, se on inhottavaa.
Olenko muuten ainoa kenen aivot tekee sitä, että nukkumaankäydessä päähän sinkoutuu niin epäfiksuja ajatuksia ettei tosikaan? Voin kertoa että on loistavuutta ruveta keskellä yötä miettimään jonkun julkimon silmienväriä. Ja siihen päälle yleensä saan niin paljon luovuutta ja tekemisintoa että terve.
Hyvänä esimerkkinä huoneen siivous, mitä yleensä vihaan mutta yöllä sekin ois hauskaa puuhaa…….

PicMonkey Collage2

Kaikki tuntuu taas olevan niin huonostihyvin, hyvinhuonosti. 
Aika isoja juttuja on kehitteillä ja se pelottaa.
En halua tuottaa kellekkään pettymystä mutta tiedän, että mun tulevat ratkaisut aiheuttaa sitä. 
Pelkään että miun valintoja ei hyväksytä, että miulle nauretaan päin naamaa. 
Miun unelmat murskataan enkä kestä sitä enää montaa kertaa. 

PicMonkey Collage

En vieläkään tiedä mitä tulevaisuudella teen ja se ahdistaa.
Olen kuitenkin päättänyt että tarjoilijaa ei minusta tule, pää eikä selkä ei kestä.
Toivottavasti pian keksin jonkun suunnitelman.
Ehkä pitäisi muistella lapsuuden unelmia, jos niistä löytyisi vaihtoehto mitä voisi harkita vakavasti.
Jos uskon tarpeeksi, voisin vaikka pelastaa maailman. Tai eläimiä.
Siinä minä olisin hyvä.

PicMonkey Collage6

En ole vielä osannut päättää mutta onneksi miettimisen kanssa ei vielä ole hirveä kiire.
Tuntuu välillä siltä niinkuin juoksisin silmät kiinni ympäriinsä ja törmäisin seinään uudestaan ja
uudestaan.
Etsin ovea mutta sitä on toistaiseksi mahdoton löytää, se ei ole vielä auki.
Odotan lähes pakkomielteisesti puhelua muutamilta ihmisiltä.
soitasoitasoitasoitasoitasoitasoitasoitasoitasoitasoitasoitasoitasoitasoitasoitasoitasoitasoita
Mutta puhelin ei koskaan soi


PicMonkey Collage3

Kohta on joulukuu. Jos se lipuu ohi niinkuin kaikki aiemmatkin kuukaudet, niin pian on uusi vuosi.
Taas se aika kun huijataan itseämme ja lupaukset petetään.
On pelottavaa kuinka nopeasti aika kuluu.
Vasta niin vähän aikaa siitäkin, kun katsoin silmiin ja sanoin "minä pärjään"
Kai tiesit että valehtelin?

PicMonkey Collage4

Ulkonäköahdistus kasvaa hetkittäin sietämättömäksi.
Ympärillä on entistä enemmän täydellisiä, itsensä kanssa sinut olevia ihmisiä.
Ja sitten on minä.
Joka seisoo joka ilta peilin edessä itseään sättien
Joka itkee hammaslääkärissä
Joka ahdistuu joka suklaapalasta mutta ei jätä sitä ottamatta
Joka haluaa olla tietyllä tavalla herkkä muttei osaa

PicMonkey Collage5

Mulla on hirveä ikävä miun ystäviä
Ollaan nähty varmaan kuukausi sitten viimeeks. Kaikki.
Iidaa näin pari viikkoa sitten kun se tuli meille Einoa karkuun.
Tehtiin isoja suunnitelmia mutta taisin pilata kaikki viimeisimmällä päätökselläni.
Anteeksi.

2 kommenttia:

  1. Samaistun tohon siivousjuttuun liikaa! :D En tiiä oonks mä sun ystävä mut meiän pitäis silti näkyillä!
    Ainii ja oon Vilma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. uhhh hyvä etten ole ainoo ♥ ja kyllä olet minun ystäväiseni ja kyllä meidän pitäisi näkyillä!

      Poista