Miten noin tyynenä voit hyväksyä sen totuuden

Pitkästä aikaa on vaikeaa aloittaa postauksen kirjoittaminen. Sydän tykyttää, kädet tärisee... Ei, en ole lopettamassa vaikka sitäkin on tässä muutaman päivän aikana tullut harkittua. Voi olla että poistan tämän jossain vaiheessa, mutta annetaan nyt ainakin toistaiseksi sanojen virrata ja mielen puhua.

Kun ensimmäisen kerran astuin sisään niinkutsuttuun blogimaailmaan, en tiennyt mistään mitään. Bloggaaminen oli harvojen harrastus, ehkä toistaiseksi vähän kieroonkatsottu juttu. Aa joo, tuo jakaa koko elämänsä netissä, outo tyyppi. Kuitenkin myös sitä mukaa, mitä blogien suosio on kasvanu, on kasvanu myös anonyymien määrä. Tarkoitan tässä nimenomaan niitä anoja, joiden kommentit sisältää pelkkää paskaa.

Varmaan jokainen bloggaaja, jolla on yli 50 lukijaa, tietää miltä tuntuu saada kommentti missä lukee ainoastaan negatiivista palautetta. Tai okei, se ei edes ole palautetta vaan pelkkää perseilyä. Asiallinen kritiikki ja nää kommentit on kaks täysin eri osa-aluetta, jotka varmaan ja toivottavasti jokainen osaa erottaa toisistaan. Kuitenkin. "oletpa ruma" "oot muuten aika paska kuvaaja" "vittu käytät rumia vaatteita" "voitko huora vaan kuolla pois". Kuulostaako kuinka monen mielestä tutulta?

Omat kokemukseni tämmösistä kommenteista on aika pieniä. Pari päivää sitten meni kuitenkin kuppi nurin ehkä lopullisesti ja oli pakko tulla avaamaan sydäntään. Tässä, olkaa hyvät, screenshotit kommenteista jotka sain:

Vaikka aina kovasti koitan sivuuttaa kaiken tämmösen, niin tässä vaiheessa en vaan voinut antaa asian olla. Tosiaan, Helsingistä tulin juuri tänään ja kuten joku voi päätellä, edelleen elossa ollaan enkä edes pyörätuoliin joutunut. Uskon että tän kaiken takana on joku elämäänsä kyllästynyt 12v jonne mutta voin sanoo että ensimmäistä kertaa anonyymit sai mut ahdistumaan. Että hatunnosto sinulle, kuka nämä sait ikinä aikaseksikin. Ja muista myös se, että mulla on sun IP-osoite ylhäällä... :D

Tämän jälkeen rupesin miettimään omaa sietokykyäni ja sitä, mitä kaikkea mun tarvii kuunnella ja mitä ei. Olin jo pistämässä koko blogin kiinni ja Ask.Fm'n poistin samantien. Rupesin kelaamaan sitä, miten esimerkiksi ennen blogin perustamista tai ennen näinkin suurta lukijamäärää ei tullut mitään tällaista. Olenkin nyt päättänyt muutaman päivän/viikon/kuukauden pitää itseni erossa tästä blogista. Annan mielen rauhoittua ja mietin sitä, olenko oikeasti näiden kommenttien arvoinen. Myös yksi vaihtoehto olis, että en antais anonyymien enää kommentoida mutta musta se ois lähinnä vaan lapsellista, asian pois sulkemista. Käsitellään nyt kunnolla kerta tähän lähdettiin.

P.S. Aonyymi, kerrotko mitä olen sanonut ja tehnyt, ja ennenkaikkea, kenelle?