I may be easy, easy to hate But you're so fucking easy, easy to break

Varautukaa omituiseen ajatusvirtaan. Ja instagram-kuviin.
Kävin tosiaan sunnuntaina juhlimassa Venlan rippijuhlia mutta ei vielä höpäjätä niistä. Aattelin ensin kirjoittaa päättäreistä, mutta ei jostain syystä huvita. Ehkä teen siitä kuvapostauksen. En jaksa kirjoittaa, ei oo mitään erityistä tai blogikelpoista kerrottavaa.

Näissä merkeissä meni rippijuhlat.
Viimeaikoina fiilikset on heitelly laidasta laitaan, masennuksesta äärettömään onnellisuuteen ja aina epävarmuuteen. Tuntuu että mä en oo tässä tilanteessa ainoo epävarma. On muutamia juttuja jotka syö mua sisältä, tappaa mua hitaasti. Ainakin henkisesti. Luojan kiitos ei tarvii olla kokoaikaa yksin ja kelata näitä juttuja, vaan torstaina Valtteri tulee tänne, enkä tiiä kauan on. Yritän ennen sitä kirjoittaa paljon postauksia ajastukseen mutta tajutkaa että minäkin olen vaan ihminen.

Käytiin Minjan kanssa jonneilemassa Otavan koulun pihalla.
Tekis mieli kirjoittaa niin paljon, niin monenlaisia ajatuksia. Siivosin mun huoneen täysin mutta tuntuu että täällä on taas täys kaaos reissun jäljiltä. Räjäytin nimittäin mun laukun lattialle reissusta tultuani, että pystyin kuvaamaan muutamia ostoksia. Niistäkin siis tulossa postausta. Niiden lisäks rippijuhlista paljon kuvia, päättärikuvia ja niin. Sauna Open Airista ei oo kuvia eikä oikeen sanottavaa. Keikat oli taas parhaita, ruotsalaiset ei petä. Seurakin oli parasta ja näin paljon tuttuja. Tuli viuhahdettua Diettien keikan aikana Virpin kanssa, se piristi.

Ruotsalainen (hyvä) pylly.
Ainiin… Yhteishaku. Kuten joku Facebookissa stalkkaava jo tietääkin, eipä herunut opiskelupaikkaa. Se oikeesti kyrsii mua tosi paljon, muutamista sattuneista syistä. Nyt sitten vaan täydennyshaussa hakemaan merkonomiks, ehkä Mikkelin lisäks myös Kouvolaan. Saa nähä että missä sitä syksyllä ollaan.

Tältä musta tuntu ku siivoilin mun huonetta.
Tosiaan siivosin sen mun huoneen ihan täysin, ja vaihdoin julisteiden paikkoja ynnämuuta. Ajattelin, että voisin ottaa teille muutaman kuvan täältä taas. Yksityiskohtia, isomman huonepostauksenhan olen jo aiemmin tehnyt ja se löytyy täältä.

Leivoin äitille mokkapaloja. Oli hyviä.
Asiat ahdistaa ihan liikaa. Kokoajan on ikävä. Onneks se kohta (postaus on ajastettu ja tää on kirjotettu ööö sunnuntaina) helpottaa, enkä päästä Valtteria koskaan täältä pois. Okei, ehkä joskus… :D Kaiken lisäks stressaa nuo opiskeluhommat, oon tosi pettyny itteeni eikä oikeestaan ees kiinnosta hakee mihinkään. Pakko kai se ois, en halua kuitenkaan jäädä lusmuamaan koko vuodeks. Tuntuu vähän siltä niinku ois hirveesti ongelmia vaikkei ole. Yhden ihmisen kanssa sain jo puhuttua, vaikka näin jälkikäteen tuntuu siltä et ois vaan pitäny jättää koko juttu puhumatta, ei nimittäin parantanu yhtään fiilistä kyseisen asian selvittely. Kaipaan hirveesti mun vanhoja kavereita. Varsinkin yhtä. Jos luet tätä niin tunnistat ittes. Asioiden ei pitäny mennä niin. Anteeks.

Hengailin Elmerin kanssa, katottiin kun Valtteri leikkas nurmikkoo. Pääsin itekki leikkaamaan ja meinasin ajaa Valtterin päältä. Kolme kertaa. Eikä se ollu ees semmonen päältä ajettava…
Eiköhän sitä oo jo tarpeeks avauduttu tällekkin puolelle nykyisistä kuulumisista. Nyt tosiaan saattaa hiljentyä hetkeksi, en halua urhata mun ja Valtteri yhteistä aikaa jonku blogin kirjoittamiseen, toivottavasti ymmärrätte. :)