Oon tänään hirveesti nostalgisoinut, kuunnellut Tokio Hotelia ja muistellu jotain 5-6 luokkaa ja seiskaluokan alkua.
On jotenkin niin hassua kuunnella jotain Tokio Hotelia ekaa kertaa aikoihin. Mun päähän virtaa monet muistot ja tilanteet, hetket missä mikäkin biisi on soinu taustalla. Se oli ensimmäinen bändi, jota mä rupesin kuuntelemaan tosissaan. Eka bändi, jota mä oikeesti fanitin. Se tuli paljon ennen japani-innostusta, en ees enää muista mistä se lähti.
Se kuitenkin sai aikaan mussa muutoksen, jonka avulla oon just nyt enemmän itteni kun koskaan. Mä uskalsin laittaa massalle vastaan, sisäisesti sekä ulkoisesti. Näihin aikoihin mun tukasta tuli pinkkimusta, myöhemmin punavirhee ja sitä kautta sininen. Olin kai vitosella silloin. Tai, sininen tukka oli kutosen alussa.
Mä olin aiemmin ollu yks niistä massaanpukeutujista. Enpä ollut kauaa, enkä vois olla enempää ylpee. VAIKKA mua kiusattiin sen takia mitä olin, oon niin tyytyväinen että pikku-Nita uskalti.
Kelataan aikaa nyt kuitenkin hiukan eteenpäin, nimittäin seiskaluokan alkuun. Löysin nimittäin galtsusta aikamoisia helmiä, alkaen kesältä 2010.
Nää kuvat on aika monet jo nähty blogis mut haluun laittaa nää silti.
Laatu päätä niin huimaa, tässä vaiheessa en omistanu viel järkkäriä eli annettakoot anteeksi. Olin alottamassa seiskaluokan. Arvatkaa kuin paljon jännitti? Ihan_helvetisti.
No kusin tän järjestyksen nyt mut ihan sama :D tää on siis ttosiaan äskeistä kuvaa edeltävältä kesältä, aika lopusta.
Niinkuin tämäkin, Lauran rippijuhlista Joutsenosta. Kiva pose Nita…. :D
Tää on sit jo koulun alun jälkeen. Puin Stam1nan paidan päälle kouluun (joka päällä edelleen tätä kirjotan) ja sain kuulla olevani hevari. Mitä helvettiä ihmiset? No, kuitenkin, löysin porukan ihmisiä joiden seuraan lyöttäydyin ja joiden luulin olevan mun oikeita ystäviä. No, aika näytti sit totuuden.
Siis saako oikeesti kuolla häpeästä…. Mikä on tuo pose ja nuo meikit ja nuo vaatteet jos saa kysyy…
Toi otsis on aika järkky, siin on lakkaa varmaa kilo! Yhyy oispa muuten kiva jos toi paita vielki mahtuis mulle :(
Koitin vissiin olla söpö, mut onnistuin näyttää viisvuotiaalta. Oikeesti noi pulloposket, tekis mieli puristaa!
Jooo, toi huppari on kyl vielkii kiva, oon vissii myyny sen pois :( puhuttiin muuten just juhannuksena Valtterin kanssa näistä mun kuvanmuokkauksista, mikä toi helvetin mystinen örkki on…? :D taas seiskaluokkalaisen Nitan aivoituksia.
Nyt mulla ei oo enää sanoja…
1) Miks oon ottanu tämmösen?
2) Miks oon julkassu tän Gallerias?
3) Miks helvetissä postaan tätä melkeen 3 vuotta myöhemmin mun blogiin????
Homoläppä paras läppä, edelleen. Näitä aikoja taisin huomata et ketkä on oikeita ystävii ja ketkä vaan kusipäitä ja vaihdoin seuraa. Muistaakseni. Mut en mä silti teitä pahalla muistele. Oltiin vaan oikeesti niin erilaisia.
Muistan et olin täs kuvas söpö mut nojaaaa. Tota villatakkii voisin käyttää vielki jossei se lihottais mua jotain 100 kiloo. En muuten tajuu, rupesin täs vaihees vaalentaa tukkaa mut vetäsin jonku migreenikohtauksen jälkee toho sinisen värin päälle. Tuloksena vihreesiniruskeemusta. Joo.
VITUN DUCKFACEEEEE saanko polttaa itteni roviolla. Okei palataan asialliselle linjalle. Toi tukka on tosi ruma. Oikeesti. Ja mun venytys niin pieni heeeheehee! Oon muoksinu tosta toisesta kuvasta heikosti pois jotain viiltelyarpia kädestä mut kyl ne siinä näkyy.
Aikoinaan tein ne raapimalla, ja tätä kirjoittaessa niistä ei oo jäljellä enää oikeestaan mitää. Ne erottaa jos vähän aikaa tutkii, mut ei kukaan tutki. En oo koskaan kokenu tarpeelliseks peitellä niitä (paitsi alussa), koska niin. Ei se oo mitään huomiohuorausta. Ja turha tulla kenenkään väittää et siitä apua ois, ei vaan vittu ole.
Oikeesti mitä.
Täs välis vaihtu vuos ja sain järkkärin, luojan kiitos!
Olin näköjään onnistunu saamaan tukanki vaaleeks. Pinkki ja musta on kyl yhtii lemppariväreistä mun tukas omasta mielestä. Tykkääään.
Meikkaustaidot ei oo kyllä parantunu.
Toi vasen kuva on ihan kiva mut mikä toi oikee duckface taas on. Stop it.
Mul on ikävä mun plekukoruu, oon hävittäny molemmat plekut jo. :( toinen tippu riparil ku olin pulkkamäessä ja nyt kevääl katkasin ketjun ja pistin sen korun "taltee", jep. Näitä aikoja rupesin pyörii mun nykyisten parhaitten kavereitten kans.
Tää on _ihan_ seiskaluokan lopusta, oon muuttunu omasta mielestä aika paljon vuoden aikana! aika siistiä koska sillo musta tuntu etten muutu yhtää.
Tää on sit taas ihan kesän lopulta, olin Maaningalla. Tän kesän lopulla oli Kuopiorockissa joka on kyl varmaa yks kivoimmista muistoista koskaa. Oli ihanaa ja W.A.S.P. oli vaan liian mahtavuutta.
Tääki on jostain kesän aika lopulta, osaan näköjää muokata noit kuvii… :D mul on kyl aika ikävä Vanhaamäkee, siel oli ihanaa asuu koska omakotitalo! Toisaalt oon onnelline et päästii siit eroo mut samaa aikaa en. Mul on täs muute tommone spiraalikorvis, en osaa enää nykyää elää semmosten kans! Ostin Kuopiost niitä mut en tiiä näyttääksne hyvält, sivusiilin kans ne oli paremmat. :(
Tää kuva on sit joskus syyskuult, rupesin blondaa punast pois. Meil oli tänä päivänä koulus joku fledapäiväjuttu! :D on pelottavaa kui paljo näytän iskältä tossa vasemmas kuvas… En oo muute kaivanu noita teurastuslegginssejä kaapista aikoihi, pitäsköhä taas…!
Tää on taas joskus 2012 maaliskuulta, taas kouluvuos lähenee loppuaa ja mitäs muuta ku mustaa… tyhmä!!! Okei enemmän tunnen itteni idiootiks koska vaalensin ton pois.
Tää on taas ihan koulun loppujen tietämiltä, melkee samanlaine kuva ku aiempana vuonna! Jotenki toi NY Dollsien paita ei enää pue mua, ehkä mun tyyli on muuttunu liikaa :D
Tää on taas kesäkuulta, ihan pari päivää Mötleyn keikan jälkeen, päivän, joka mullisti mun elämän. Oltiin Itiksessä Idan luona ja aaa oli niin kivaa, mul on ikävä teitä Venla ja Ida ♥♥
Tästä tuli hirveen kokone et se ois ees läheskää yhtä iso ku muut, sori :( mut täs jonoteltiin Reckless Loven keikalle Kaisaniemeen. Tai en sanois muutamaa hassua tuntia jonotteluks, kuitenkin pari päivää tota ennen oltiin jonotettu se 2 päivää Mötleytä…
Nyt sitte voidaanki laskee miten moni näistä kuvista on otettu samassa vessassa.
Semmosta! Hirveen nostalgista miettii tota kaikkee, oli aika ihanaa aikaa mut tosi vaikeeta. Tapahtu paljon mut toisaalta vähän. Löysin uusia ihmisiä ja menetin vanhoja, "turhia".
Lupaan kirjottaa siitä Lahden reissusta ihan pian…Ja jatkaa sitä hiton haastettakin! Mut nyt, palataan, lukekaa mun eilinen postaus blogeista! Mistähä johtuu mun yllättävä postausinto, nytki on yks postaus luonnoksissa oottamassa kuvia ja loppua tekstiä… Neidillä taitaa nyt olla lääkkeet sekaisin OKEI MOIKKA tää menee nyt ihan selittelyks!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti