22.12.2013

Rakasta mua hetken verran Jonain päivänä mä en enää pysty tähän

Olen ollut jo jonkin aikaa oikeesti aika hukassa itseni kanssa niinkuin noin henkisellä tasolla. Postaukseen linkitetyt biisit eivät muuten liity mihinkään millään tavalla, ne on vaan jotain tän kuukauden eniten soitetuimpia kun en kuviakaan tähän hätään saa.

Jokainen varmaan tuntee sillointällöin itseinhoa, mutta pikkuhiljaa mulla se alkaa saavuttaa sitä leveliä pään sisällä ettei tätä enää kestä. Aiemmin olen saanut tungettua ne "helvetin läski"-ajatukset päästä pois, olen onnistunut niin sanotusti kiertämään kaiken huonon ja keskittyä omiin hyvään puoliin. Viimeaikoina kuitenkin olen kiinnittänyt enemmän huomiota näihin huonoihin puoliin ja vihdoin ja viimein, tehdä niille jotain.



Miun itsetunto on aina ollut tosi huono, ja sitä alentaa moni juttu mille en voi itse oikein yhtään mitään. Esimerkiks puheviat tottakai laskee sitä, ja on aika jännä että en välittänyt niistä ala-asteella ollenkaan mutta nykyään ne on mulle melkein ylitsepääsemättömiä ongelmia. Antaisin silloin tällöin mitä vaan että saisin ne helvettiin, ja olen viimeaikoina päättänyt tehdä kaikkeni että joskus mä puhuisin normaalisti.

Ensimmäisenä projektina olen päättänyt vähentää herkkujen syöntiä. En halua lopettaa sitä kokonaan ainakaan tässä vaiheessa, mutta edes vähentää. Nykyään kuitenkin tahti on se että syön suklaalevyn päivässä ja siihen usein päälle jotain muuta. Aiemmin tää touhu ei ole vaikuttanu painoon millään tavalla mutta nyt kotona löhöäminen on saanut aikaan sen, että paino alkaa lähennellä 60 kiloa, jonka aina olen ajatellut jotenki IHAN VIIMEISEKSI ylärajaksi itelleni. Uskon ja tiedän, että jo pelkästään ruokailutapoja muuttamalla saan painonnousun loppumaan, ja ehkä jopa jonkinverran laskuun.


Toisena projektina ajattelin alottaa jonkinnäkösen kehon kiinteytyssysteemin. En halua mitään jättihabaa, vaan semmosen vartalon jota ei peiliin katsoessa tartteis hävetä. Ja jonka kanssa kehtais ehkä ensi kesänä käydä julkisella rannalla, semmonen ku on (varsinkin pelkissä bikineissä) jäänyt TOSI vähälle viimeisten vuosien aikana. Kuitenkin, varsinkin maha ja reidet aiheuttaa mulle suurenmoista ällötystä mutta kuten sanottua, aiemmin sain työnnettyä tän jotenkin mielestä pois. Kuitenkin viimeaikoina oon ruvennut entistä enemmän miettimään että jos on olemassa asioita joihin en välttämättä ikinä voi vaikuttaa, niin miks en tekis niille asioille jotain, jolle on tehtävissä jotain ja vielä suhteellisen helposti? Ideana ois siis saada semmonen vartalo, jota vois ehkä joskus oppia arvostamaan itsekkin.



Kolmas projekti tuntuu näiden rinnalla aika paljon kevyemmältä, ja se on nimeltään hiusten kasvatus. Tukka on tällä hetkellä pinkki/vaaleanpunainen ja tässä aion nyt pysyä. Vältän hiustenlaittoa mahdollisimman paljon, oon suoristamatta niin paljon kuin kykenen enkä sotke tätä vaalennusaineilla nyt hetkeen. Helmikuussa on varmaan pakko koska haluan tukan näyttävän järkevältä Steel Pantherin keikalla, mutta ennen sitä pidättäydyn kaikesta tukkaa rasittavasta värjäyksestä. Kunhan jostain sais vähän rahaa niin käyn ostamassa kunnon hoitotuotteita ja hölvään tukkaani niillä.

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä olis tosi tärkeää jos oppis arvostamaan itseään. Vaikka sitten niiden hiukan leveiden reisien ja finninaaman kanssa. Ja ylipäätään oppis tuntemaan oman arvonsa, oon joskus antanut muiden kohdella itteäni tosi huonosti joten siitä ajatustavasta pitäis päästä yli. Ja niinhän sitä sanotaan, että ei ketään toista voi rakastaa ennenkuin rakastaa itteään.

Näistä projekteista voisin joskus päivitellä enemmänkin blogin puolelle jos jotakuta kiinnostaa! Ja varmasti näiden edistymisestäkin tulee joskus juttua tälle puolelle. Kommentoida saa, varsinkin kannustukset on tervetulleita!

5 kommenttia:

  1. Toi on just oikee asenne! Ei sillä, miun mielestä siun ei tarvis laihtua ollenkaa, mutta pointti on se, että nii monet valittaa, että oon läski ja syön liikaa herkkuja ja sillei, nii tulee semmone olo, että tee asialle jotai! Ja tuo viimene on kaikkein tärkein, sitä kannattaa varmaa lähtee työstämään ekana. Ihana Nita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa just mietin itekkin! Kaikki aina valittaa asioista joihin vois vaikuttaa, ehkä viimein ois itekkin aika tehdä joku muutos?

      Poista
  2. nita rakkaani, älä ikinä muuta puhetapaasi koska mun mielestä se on maailman ihanin tapa puhua. ja äärimmäisen persoonallinen ja kiva.
    rakkaudella hannamamma.

    VastaaPoista