It took a funeral to make me feel alive

Perjantai 13. ei ollut mulle mitenkään normaalia epäonnisempi päivä.  Aamulla myöhästyin bussista ja päivällä löin mun varpaan imuriin. Siitä lähtee ehkä kynsi irti. Säikähdin niin paljon vuotavaa verta, että itkin. 

Torstaina Kiira söi mun kengät, ne oli ainoot kengät ja vielä ihan uudet. Ne mustat tennarit. Tyhmä koira.

Perjantaina katsoin Pewdiepien videoita, se on oikeesti aika tosi hauska mies. Ja herttainen. 

SIXX:am on suuressa kulutuksessa. Tekee mieli lukea Heroiinipäiväkirjat pitkästä aikaa

.

Eräs ääliö onnistui eilen ärsyttämään mua niin paljon (ja olen edelleenkin ärsyyntynyt, että terveisiä sinne jos tunnistat itsesi) että siivosin huoneeni. Harvinaista.



Ärsyttää ihmiset. Oikeesti. Varsinkin miehet. Ääliöitä kaikki, en puhu enää ikinä kellekkään. Eikun…


 
Jos huomiseksi saisin aikaseksi esittelypostauksen näistä venytyskoruista.

Haluisin kirjoittaa päiväkirjaan mutta en ikinä muista. Enkä osaa. Haluaisin myös valokuvia huoneeseen esille jotenkin kivasti, kellään antaa mitään ideoita?

Oikeestaan aika rentouttavaa että tää huone on nyt siisti. Viimeisetkin muistot on nyt pyyhitty.

You can't quit until you try
You can't live until you die
You can't learn to tell the truth
Until you learn to lie

You can't breathe until you choke
You gotta laugh when you're the joke
There's nothing like a funeral to make you feel alive