Ne kysyy multa "mitä kuuluu, näytät kalpeelta" kun asfaltilla leikin kuollutta, ei ne voi käsittää

It's just you and me, diary. Welcome to my fucking life.
Herätin eloon fyysisen päiväkirjan. Nyt puran tänne kuitenkin ajatuksia, jotka on synkkiä, ja joita ei saa käyttää miua vastaan. Koskaan.
Lue omalla vastuulla.

Tänään on kulunut taas yksi päivä. Yksi päivä ilman rakkaudentunnustuksia. Yksi päivä, jolloin yritän kääntää tunteet pois päältä. Yksi päivä, jolloin uskottelen itselleni, että lupaukset toteutuvat. Toteutuuko? Sano se vielä kerran, sano, että kaikki järjestyy kyllä. Että asiat menee niinkuin niiden kuuluu, niinkuin me suunniteltiin. Lupaa se vielä kerran ja mä lupaan hymyillä loppupäivän. Tell me that you won't let me bleed alone.

Välillä pelkään omia ajatuksia. Mun pään sisällä on synkkää. Yritän pitää itseni kiireisenä, mutta on hetkiä, jolloin ajatukset tunkee väkisin pään sisälle. Silloin pitää pysähtyä. Jäädä märehtimään ja kierimään omissa kyynelissä. 4 päivän aikana olen itkenyt enemmän, kuin koko elämäni aikana. En uskonut tän tuottavan tälläistä kipua. Heal me and take my pain away.

Sä sanoit, että mun pitäis hetkeksi unohtaa mun tunteet. Kytkeä ne pois päältä, ihan niinkuin oisin joku kone. Se tekee mut surulliseksi, kun huomaan, että sulle se on helppoa. Niinkuin niitä ei ees ois ollut. Se saa mut epäilemään sun sanoja. Haluatko sä unohtaa mut?

Enkä kysy näitä kysymyksiä turhaan. Haluan saada sut miettimään. Puhumaan mulle suoraan. Miksi sä halusit tuhota jotain näin kaunista, puhuitko sä totta sinä yhtenä yönä parvekkeella? Vai kaipaatko sä vaan vapautta, pelkäätkö sä että mä lukitsen sut? Kerro sinä se, mä en nimittäin osaa vastata.

Kukaan ei ota mun sanoja vakavasti. Alan olemaan turta tähän kaikkeen. Ja vain yks ihminen voi pelastaa mut. Yritän keksiä tekemistä, jotta voisin unohtaa. En_vaan_voi. Mä nään unia susta, meistä. Murskataan mun aivot, niin voin ehkä sitten unohtaa mun tunteet.
Semmosta tällä kertaa, lähden nyt tekemään jotain.