Heti alkuun tähän ilmotusasia, jos joku tietää ihmisen jolla ois myynnissä KAKS lippua The GazettEn syyskuiselle keikalle, niin täällä ois ostaja !!!
Ja heti tähän perään pieni ihmisrage.
Mulla on ollu viimeaikoina aika rankkaa. Henkisesti. Oon yrittänyt pitää kaikkiin yhteyttä mahollisimman paljon, mut tuntuu ettei se riitä enää. Mut on tiputettu piireistä ulos. Mun seura ei kiinnosta enää. Ja sinäkin väität, että sua kiinnostaa, onko mun asiat hyvin. No, kuinka monta kertaa oot sitä kysynyt tässä lähiaikoina? Niimpä, et kertaakaan. Älä jaksa kusettaa mua enää. Ja sitten, jos kerron sulle, sä et enää tiedä mitä sanoo. Sulla on liian kiire, ei riitä aikaa mulle. Näköjään kaikille muille riittää.
Ja nyt sitten unohdetaan tämä pieni mieltälämmittävä tekstinpätkä ja jatketaan eteenpäin ja kaikki on maailmassa niin helvetin hyvin.
Uskokaa tai älkää, oon semmonen ihminen et pohdin asioita aika paljon (meinasin kirjottaa tähän taas uskokaa tai älkää…). Joten nyt siis Nitan pohdintoja ja kannanottoja asioihin, osa yksi. Nää on semmosia pätkiä joita oon kirjotellu joskus puolen vuoden sisällä ylös puhelimen muistikirjaan. Kuvituksena toimii minun ihanoma Tumblr-sivu! (oikeesti en voi olla ainoo joka ei osaa kirjottaa tota sanaa, kirjotan _aina_ Tumbrl…)
Mä en tajua, miten joittenkin ihmisten mielestä tatuoinnit ja lävistykset voi laskee toisen ihmisen "arvoo". Tai siis, jos ihmisellä on jompaa kumpaa edeltävistä asioista, se on heti huligaani tai vähintäänki huono ihminen.
Tää ajatustapa on aika yleinen vanhojen ihmisten keskellä, eikä luojan kiitos hirveän yleinen enää. Mutta silti, ihan oikeesti?
Millä tavalla se tatuointi tekee kenestäkään huonon? Tai se reikä naamassa? Miks ihminen, jolla on kasvoissa lävistys, saa heikommin töitä? Ymmärrän siis kaikki duunit joissa käsitellään esimerkiks elintarvikkeita, koska en mäkään halua jonkun kuivuneita kudosnesteitä tai tulehtuneiden lävistysten mätiä ruokiini. Mut siis oikeesti, miten se voi estää ihmistä hakeutumaan vaikka kaupan kassalle? Ei sitten niin mitenkään.
Tai sitten, että tatuointi ei saa näkyä. Monen mielestä nykymaailmassa tatuoinnit on kauniita, ja harva niitä enää kauhistelee. Vanhatkaan ihmiset ei enää oikeestaan kato moista kieroon, tuskin ne tuntemattomalle mitään siitä menee edes sanomaan.
Asiasta on tullu mulle ajankohtainen sen takia, että oon hakeutumassa tarjoilijapuolelle. Mulla on venytykset, jotka on 14mm ja haluisin niistä vielä hiukan suuremmat. Haluan myös tulevaisuudessa tatuointeja. Miten on, jäänkö mä ilman töitä sen takia, että mä ilmaisen itseäni?
Ulkonäköpaineet on nykyään kaikille varmasti arkipäivää.
Moni sairastuu ihmisten tyhmien kommenttien takia mitä vaarallisimpiin tauteihin. Varmaan yks mun suurimmista peloista koskaan on se, että sairastuisin ite syömishäiriöön. Rakastan ruokaa, oikeesti tykkään siitä kun on hyvää seuraa JA hyvää ruokaa. Kaikenlisäks voisin elää maitosuklaalla. Kuitenkin, viimeaikoina monen bloggaajan ja facebook-kavereiden liikuntaintoo vierestä seuranneena tulee väkisinkin hiukan vaivaantunu olo. Paineet kasvaa. Pitääköhän ne mua huonompana, koska mä en käyny tänään lenkillä?
Mä oon saanu seurata muutaman kerran semmosta syömispelleilyä vierestä. Ja oikeesti, se ei oo kaunista katseltavaa. Se ehkä tuntuu muista siltä, että se on helppo lopettaa. Se ei tosiaan ole sitä. Se tuntuu kauheelta katsella, kun kaveri kuihtuu silmissä. Tai kun toinen kaveri sulkeutuu ruuan jälkeen vessaan oksentamaan, sä tiedät sen, muttet voi asialle yhtään mitään.
Oon viimeaikoina stressannu mun painosta paljon, ja ihan epätietosesti vähentäny syömistä. Heräsin tähän vähän aikaa sitten, et kaikki ei oo hyvin. Sain asian kuitenkin raiteilleen ennenku pahempaa ehti tapahtua, mut valitettavasti kaikille ei käy näin.
Voimia kaikille jotka kamppailee kyseisen ongelman kanssa, moni on selvinny samasta sodasta joten tekin pystytte siihen.
Sitten. Aihe, joka koskettaa varmaan suurinta osaa bloggaajista. En aio tästä hirveesti jauhaa, sillä niin moni on tehny sen jo ja varsinkin Sini kirjotti aiheesta hienosti ihan vasta vähän aikaa sitten.
Blogimaailmasta on tullu nykyään oikeesti pelkkää kaupallista paskaa. Kuinka moni kirjottaa blogia sen takia, et sais joskus jotain sponsoreita tai muita rahallisia krediittejä siitä? Harva sitä varmaan myöntää, mutta varmaan aika moni.
On tottakai kiva, jos bloggauksesta saa jotain kiitosta. Mut oon aina miettiny, et mitä siinä on takana, et jotkut yritykset haluaa tunkee bloggaajille ilmasta tavaraa? En oikeen tajua, onko muka se jonkun Liisan 1000 lukijalle jaettu ilmainen mainos sen arvoinen?
Sitten on myös nämä bloggaajat, jotka ottaa jokaisen helvetin yhteistyöehdotuksen vastaan. Siis oikeesti? Mitä sä hyödyt siitä, et sulle lähetetään jotain kamaa, jota et ees halua? Mun mielestä noita sponsorijuttuja pitäis oikeesti vähän miettiä. Haluatko sä oikeesti että sun naamas edustaa sitä kaikkee?
Ainakin itelleni tulee mieleen, et jos joskus joku mulle ehdottaa jotain sponsorisopimusta (mikä on aika harvinaista, koska en ikinä esittele mitään vaatteita kunnolla täällä ynnämuuta…), mä harkitsen tarkasti, ja otan kunnolla selvää siitä yrityksestä. En tähänkään mennessä oo halunnut esitellä mun blogissa paskaa enkä tuu tekemään sitä jatkossakaan.
Ei pistetä bloggaajia parhausjärjestykseen, vaan ollaan kaikki ihan yhtä hyviä ja ihania, eikö niin?
Sellainen postaus tällä kertaa! Vähän erilainen mitä itekkin oon tottunut tekemään, mut ehkä ihan vapauttavaa välillä poistua omalta mukavuusalueelta.
Nyt siis tosiaankin saa ja PITÄÄ antaa palautetta! Myös ulkoasua saa edelleen kommentoida :) ja sitä, postaanko liian usein!!! Mul on tästä hei hirvee stressi, jaksaako kukaan lukee mun turhaa selitystä melkeen joka päivä? :D
Tähän loppuun sitten spämmi söpöistä miehistä ettette pääse unohtaa mistä tykkään. ♥
Oh Johnny…. asdfghjjhssjdlsj♥♥
Nyt hyvää päivän/illan/yön/aamun/ihansamaeikiinnostan jatkoa, pistäkääs sitä kommenttia tulemaan niin teette bloggaajan iloiseksi!
