10.4.2013

Bubblegum and boys, baby twitter tweety tweet

Eli tästä lähtee. KIIITOS teille sadalle lukijalle, oon tosi otettu tästä.
Kuitenkin, multa pyydettiin 100 lukijan kunniaks tekemään musiikkipostausta. Päätin toteuttaa tän osissa, koska ainaki mun omasta mielestä puolet helpompi kirjottaa ja teidänki mielestä varmaan kivempi lukee nää osissa, kun kaikki pitkissä pätkissä. Eli; tämän postauksen aiheena on mun musiikkimakuhistoria.
Oon oikeestaan aina kuunnellu musiikkia. Se varmaan johtuu siitä että porukat kuunteli paljon musiikkia. Ihan pienenä tietenkin kuuntelin periaatteessa samoja mitä porukatkin, perus Mambaa ja tä sun muuta. Muistan että tykkäsin tosi paljon Klamydiasta ja varsinkin niiden Missä on Marko-biisistä… :D
Seuraava villitys minkä muistan, oli Antti Tuisku. TOSI moni mun kavereista oli mukana tässä villityksessä, muistan vaan yhen ihmisen joka ei ois tykänny Tuiskusta. :D
Kaikki alko siitä että se oli Idolsissa. Voi herranjumala muistan vieläki miten Nita 6v istu telkkarin eessä VIRNUILEMASSA aina, kun Antti oli siellä…. No mutta kuitenkin. Kaikki mun kaveritki kuunteli sitä joten siis minäkin. Oon nähny Antin kahesti ja osaan vieläkin kahen ensimmäisen levyn biisit ulkoa… :D
No, Antti Tuisku oli mun ensimmäinen kunnon fanituksen kohde mutta se pysy vielä aika neutraalilla tasolla. Mulla ei ollu Antti Tuiskun julisteita (okei nukuin iskän ja äitin huoneessa tässä vaiheessa, ei mikään ihme koska tuskin ne ois jaksanu sen naamaa katella…) eikä siitä tullu semmosta hysteriaa kavereiden kesken, mitä nyt välillä juteltiin ja salaa ajattelin Antin olevan mun poikaystävä. (voi hyvä helvetti)
Mutta… En ees muista mistä se lähti, MUTTA kuvioihin tuli Tokio Hotel. Mun sisäinen emo pyrki pintaan ja ei herranjumala miltä näytin näihin aikoihin. No kuitenkin, Bill Kaulitzin tukasta tais lähtee tää mun pitkätukkasten miesten hunajointi mikä ei oo päättyny vielä tänäkään päivänä. Ja nyt voin myöntää ihan julkisesti, että jotkut Tokio Hotelin biisit on edelleen ihan hyviä, vaikkei jäsenten ulkonäkö miellytä millään tasolla enää.
Mutta siis niin, tää tarttu muutamiin mun kavereihinkin ja sit oltiinkin koulussa astetta enemmän sekasin. Puhuttiin lempibiiseistä, –jäsenistä ja oikeestaan kaikesta mitä tähän bändiin liitty! Yhden kaverin kanssa vietiin tää pidemmälle kun muut, ja meillä oli laukussa Bill Kaulitzin kuvia hakaneuloilla kiinni… Ja molemmilla seinät vuorattu Tokio Hotelilla ynnämuuta! Muistan, kun Suomenkeikasta (siitä ekasta) ilmotettiin, ja itkin kun en päässy sinne… :DD Tokio Hotel on jo pelkästään nostalgisuutensa takia sillä listalla, minkä haluisin edelleen nähä.
Samaan aikaan tutustuin myös muihin ehkä vastaaviin bändeihin, mm. Escape the fate ja Bullet for my valentine. Kuuntelin myös ihan ihme musaa, hyvänä esimerkkinä Nickasaur!
Muistan ku koulussa oli levyraati ja mun kaveri ois halunnu soittaa tän mutta eipä soittanu… :DD
No… sitten, joku joulu, ei mitään muistikuvaa, mikä. Mun kaveri linkkaa mulle musavideon ja kysyy "Onko nuo tyttöjä vai poikia?" Katon hetken aikaa ihmeissäni ja toteen "Tyttöjä." No, eipä ollu. Musavideo oli tämä:
An Cafe-fanitus lähti kyllä lopullisesti lapasesta. Ropetusta, pitkiä keskusteluja yöllä bändistä, kyyneleitä tauon takia. Olin Tampereella 2009 kattomassa näitä ja sillo olin oikeesti tosi onnellinen.
Kuvioihin tuli myös muut japsibändit. Mitä epätunnetumpi, sen parempi. (Näin jälkikäteen miettiessä nää on aika tosi tunnettuja, mut eipä ollu sillon!)
Tää ajanjakso kestikin sitten 2010 kesään asti. Ehdin sinä aikana nähä livenä An Cafen, Miyavin, LM.C'n ja Versaillesin.
Kuitenkin japanifanitus laantu jossain vaiheessa, ja kesää kohti mentäessä mun musamaku oli tosi random. Kuuntelin paljon Klamydiaa ja Ripsipiirakkaa. Tässä vaiheessa myös All time low oli kova juttu.
2010 kesän alussa menin mun ex-kaverin luo. Olin radiosta kuullu hyvän biisin, mutta sen nimestä mulla ei ollu mitään käsitystä. Kaverin luona kerroin tästä, ja se tajus heti mistä puhutaan. Beautiful Bomb. Kuuntelin sen kerran, ja sanoin että kyllä, se oli tää biisi. Bändi nimeltä Reckless Love. Kuuntelen muutamia biisejä lisää (Romancen muistan ainakin), ja vilkasen kerran bändin kuvaa. Rakastun laulajaan samantien. Toteen kuitenkin myöhemmin samana iltana rumpalin olevan hot hot hotter than hell.
Saatoin lievästi revetä tolle videokuvalle… Jatketaan!
Kun tutustuin Recklesseihin, en todellakaan ois uskonu että se tulee vaikuttamaan mun elämään näin paljon. Järkyttävä hysteria iski muhun. Ennen loppukesää en kuunnellu muuta kuin Reckless Loven debyyttiä, mikä on muuten edelleenkin yks mun lempilevyistä.
Kesän lopulla mut tutustutettiin CrashDïetin ja Hardcore Superstarin maailmaan. Siitä ei oo ollu vieläkään paluuta, kaikki se sai mut täysin itelleen. Mulle soitettiin Mötleytä ja tajusin että siinä on jotain tuttua. Ei helvetti! Iskä kuuntelee sitä, eli sitäkin oon pentuna kuunnellu. W.A.S.P, The 69 eyes, Hanoi Rocks, Alice Cooper, Alter Egon, Steel Panther näin aluks ainakin. On niitä paljon muitakin, tässä vaiheessa oikeestaan muokkautu täysin mun nykyinen musiikkimaku.
Kesän lopulla vanhemmat sit eros. Se oli mulle TOSI raskasta aikaa, sit äiti sairastu. (sydänkohtaus ja sydämenpysähdys) Silloin eniten soi nämä bändit, varsinkin kaikki masistelubiisit.
Reckless Love julkasee Cool Editionin, mun lempibiisiks nousee Get Electric.
Puolessa vuodessa kävin 3 kertaa Reckless Loven keikalla.
No, vuosi 2011 menee suurimmaksi osaksi näiden samojen popittelussa. Näin Reckless Loven 9 kertaa.
MUTTA. Jouluna 2011 (miksi aina jouluna) kaveri linkkaa mulle musavideon ja käskee kattoo miten kuuma laulaja. Katon, rakastun.
Siitä sitten lähti tää toinen vuosisadan innostus, mikä ei oo laantunu tähän päivään mennessäkään. Alkuvuodesta 2012 ripari meni bändiä hehkuttaessa, kuten oikeestaan koko kevät.
BlackRainin kanssa samoihin aikoihin löysin Crazy Lixxin, jota popittelinkin sillon aika ahkeraan.
Sittemmin kelkkaan mukaan on tullu Santa Cruz ja jotain yhen biisin ihmeitä.
KERTOKAA mitä tykkäsitte, haluatteko tälle jatkoo lempibändien ja –biisien muodossa vai oliko tää idea ihan täys susi? :DD

8 kommenttia:

  1. Tää oli ihan loistava postaus ! Hassua, että heittäydyt kaikken tohon nii täysillä, kun ite tykkään kyllä monista artisteista jne. mutta en kuitenkaa osaa kunnolla "fanittaa" ketään tiettyä artistia tai bändiä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos :) joo, innostun aika helposti kaikesta :D

      Poista
  2. hahah mullakin on ollu antti tuisku-,tokio hotel-ja an cafe-innostus!:D tuntuu et vasta nyt oisin löytäny sen ''mun jutun'' musiikissa,ja muutenki...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa sama, tän kahen vuoden aikana mun musiikkimaku on muokkautunu just täydelliseks :D

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Apua joo muistan ko olit meillä käymässä sillo joskus '10 kesällä ja olit sillo vast löytäny sen reckless loven ja selitit iha innoissaan siitä ja näytit niide kuvii ja jotai musiikkivideoo :D ja noi j-rock ajat oijoi :D mut hei tää oli tosi kiva postaus!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo minäki muistan... kiitos Anni! :)

      Poista