Mercy, please, i’m on my knees, you’re my temptation

Moi taas. Ei mulla oo oikeesti mitään järellistä asiaa, kuha kirjotan jotai ja laitan näitä vanhoja kuvia!:D


Pelottaa aatella, että näiden kuvien otosta on vuos (aikalailla tasan) aikaa. Ei tunnu yhtään siltä, että vuos ois menny jo. Haluisin tavallaan olla vielki tossa tilanteessa. Seiskaluokka puolessavälissä. Koko elämä eessä. Kesä 2011 ois vasta haave. Oisin oikeesti onnellinen.



Mutta jokanen kuitenkin tietää, ettei mee aina niinku elokuvissa. :D Ja tässä sitä ollaan. Ysiluokka vaanii uhkaavasti edessäpäin, ei-niin-uhkaavasti kesä 2012, Mötley Crüe, Crashdïet, Hardcore Superstar. Jokanen on melkeen lempibändi joten en valita. Eniten noista taidan oottaa Crashdïettia koska joo. Se oli pitkään mun lempibändi ‘10 syksynä ja moniin biiseihin liittyy vahvat muistot, niin hyvät kuin huonot.

   
Haluan keikalle. Mä kaipaan sitä tunnetta, kun keikka alkaa ja sä saat alkaa viskoo ittees musiikin tahtiin niin, et sun pää tuntuu putoovan ja kädet irtoovan. Mä nauran välispiikeille ja itken biiseille, joihin liittyy paljon hyviä muistoja. Oon muuten alkanu pillittämään keikoilla ihan urakalla Tammerfesteistä alkaen. :D Siellä Reckless Love soitti Def Leppardin Hysterian, ja kaikki purkautu sit ulos. Jännitys, sen päivän ongelmat ja kaikki muut tunteet, mitkä vallitsi niinä aikoina. Hysteria on muutenki mulle erittäin rakas biisi.


Keikan jälkeiset fiilikset on kylläkin ne uskomattomimmat. Ensin sun tekee mieli itkee ja huutaa, mut sitten sä tajuat, ettei sulla oo syytä itkeä ja alatkin nauraa. :D Ennen keikkapaikalta ulos tunkua selaatte kavereiden kanssa parhaat kuvat ja nauratte ääneen jos kitaristi on sattunu virnistämään hauskasti sun kameraas. Selitätte keikasta hirveellä syötöllä, vaikka jokainen on nähny kaiken saman omin silmin. Narikan kautta ulos ja takaovelle kärkkymään nimmareita ja yhteiskuvia. Meikit levinneenä ja tukka sekaisin sä poseeraat sun lempibändin jäsenten kanssa hymy korvissa ja pyydät nimmareita ympäri kehoa ja vaatteita. Mä kaipaan tota(kin) tunnetta. Huoh, ois jo 3.2, Lutakko ja Reckless Love. Keikat on mulle huumetta ja mä oon narkomaani niitä kohtaan.


Ja tässä loppukevennys by minä. Oon vetässy tälle muutamat huutonaurut tänään ja taidan nauraa vielä yhet, ennenkuin menen nukkumaan.  Ei jumalauta oikeesti…….XD

Ainiin ja ihmiset, kertokaa etten oo ainut joka tuntee keikoista noin?:D