Sekavia viimepäiviä.
Olen tainnut saada lisää painoa, mutta olen päättänyt olla välittämättä niin kauan, kuin vanhat vaatteet menee päälle. Kaikki miun housut on kyllä niin tiukkoja, että niistä lihomisen huomaa pian.
Tänään päätin pitkästä aikaa kiskoa villasukat jalkaan, ei ole mitään mukavampaa. Olen myös viimeaikoina miettinyt paljon ja kaivannut tätä blogia. Hirveän surullisia ajatuksia liikkuu päässä, mutta olen ajattelut antaa syysmasennukselle turpaan.
Pelkään tällä hetkellä kovin paljon menettämistä. Myöskin pimeän pelko on nostanut päätään näin syksyn tullen, kamalaa. Myös yksinäisyys ahdistaa, mutta olen päättänyt näyttää maailmalle, että tämä neiti pärjää myös yksin ihan hyvin.
Hetkittäin joudun epäilemään omaa mielenterveyttä, saan hysteerisiä itku-ja naurukohtauksia. Onnellisuuspuuskia, joiden ansiosta hypin tasajalkaa. Kyyneleitä pikkuasioista ja vähän isommistakin. Tunteellisuus on joskus ihanaa mutta tämmönen ylitunteellisuus alkaa kyllästyttää.
Pitkästä aikaa viikonloppu, jolloin ei tapahdu mitään. Tai vielä ei ainakaan ole suunnitelmia, ihanaa. Olen muuten nykyään ruskeatukkainen, ajattelin ruveta taas tavoittelemaan blondia mutta saa nyt nähdä. Viihdyn ruskeassa odotettua paremmin.
Ajattelin vietää villiä ja yksinäistä perjantai-iltaa kera suklaan, keksien ja muutaman live-dvd'n. Ehkä iltaan mahtuu myös muutama jakso How I Met Your Motheria ja fiilistelymusiikkia. Tunteet ei kuole koskaan mutta niitä voi laannuttaa, sen olen oppinut viimepäivinä. Välitän edelleen paljon, pelkään että sotket elämäsi täysin. Lupaa rauhoittua hiukan, jooko?
Ainiin ja sinä yksi neiti. Voitko jättää ihmiset rauhaan ja antaa niiden elää omaa elämäänsä? Oot varmaan jo hämmentäny soppaa tarpeeksi, etkö vaan voi antaa toisen olla onnellinen kun kyseinen ihmisen sitä on?
Koulukiusaamispostauksesta taitaakin tulla yleinen kiusauspostaus, en oo vielä valmis avaamaan kaikkia asioita koulun sisältä.
Tän päivän opetukseksi varmaan sopii se, ettei kannata säilyttää vöitä lattialla. Siinä soljessa oleva keppi taimikäonkaan tuntuu aika hyvältä jalassa. Onneksi se ei uponnut syvälle. Nyt koen oikeudekseni istua loppuillan sängyllä syömässä lohtusuklaata.
Ihmiset, muistakaa rakastaa. Miua harmittaa että miä en aina muistanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti