you spendin' your time just foolin' around make a fucking mess of the kids in the town

Otsikosta tietäjät tietää jo, minkä levyn sain tänään postissa. The Savage Playground.
Ehkä mahtavin tunne koskaan, kun avaan postilaatikon ja postien välissä on muhkee kuori varustettuna mun nimellä. Juoksin sen 15 metriä kotiovelle.
En voi sanoo mitään. Tää levy on vaan niin täyttä tykitystä alusta loppuun asti. Oon niin sanaton, Ruotsin pojat ei pelkästään yllättäny mua vaan iski multa ilmat pihalle ja jalat alta. Omia lempibiisejä on Snakes in paradise, Anarchy ja Circus.
En haluu enää ikinä kuunnella mitään muuta, eihän mun tarvii, luvatkaa se, jooko?

Lakanoiden laittaminen yläsänkyyn on tuskallista.
Tää levy sai mut taas muistamaan, kuka mä oon. Se herätti mut.

….. Niin tuskallista et sitä seurataan kauhistuneena.
Oon viimeaikoina ollu tosi sulkeutunu ja näyttänykki tylsältä. Tän levyn ansiosta mä tajusin et mun sisällä asuu edelleenki se joku, jonka mielestä on ihan okei  et tukka on kohti taivasta, bändipaidat on ainoo oikee vaate ja nahkahame on varmasti loistava varustus, ku jonotat 11 tuntia pakkasessa.

Mun sapuskat leirille. En tosin syöny puhelinta tai nahkarukkasia, lol.
Mulla on vaan niin ikävä keikoille. Ikävöin sitä tunnetta mikä mun sisällä tuntuu, kun bassorumpu lyö ja laulaja kiljuu.

Niko varasti jalallaan toisen villasukista lauantaina. Sain sen kyllä heti takaisin.
Oon myös tajunnu että haikailen liikaa semmosten ihmisten perään, joiden kanssa en varmaan ikinä vois olla. Musiikillisia erimielisyyksiä.

Yritin olla normaali mut Minja vaan perseilee.
En vaan malta oottaa, ku saan seuraavan kerran koota yhteen ystävät niiden hasaluolista (joita myös huoneiksi ja asunnoiksi kutsutaan) ja istua jonkun nostalgisen keikkapaikan edessä (tai KAISANIEMESSÄ. LOKKIEN KANSSA) monta tuntia.

Aleksin (tottelee nimeä Liisa) tukka lenti.

Niimpä niin.

Munaakin on tullu viimepäivinä hakattua tasaseen tahtiin.
Voi, tulispa jo kevät ja kaikki ihanat keikat. Kesä ja festarit. BlackRainin keikka vielä joskus tulevaisuudessa.

Oon vaan tätä nykyä surullisen epäsosiaalinen. Te Lahden ja Helsingin ja MUANINGAN sankarit, tulkaa pelastamaan mut täältä ojasta ja viekää mut jonnekki, missä on paljon pöyheetukkaisia ihmisiä ja musiikkia.

Arvatkaa mitkä on minun. Vinkkinä BlackRain-paita…


Näin me opiskeltiin siellä.
     
Kiipesin Roosan sänkyyn kuvaamaan tyynyä ja itteeni. Päällä Papen lainaama isoshuppari. Haluan oman.

Ei mulla oo noin tönkkö ylävartalo.



Me jumpattiin. kivassa kunnossa noi mun tikkaat.
Ugh, olen puhunut. Mitä?
P.S. Jos joku sain sen käsityksen etten oo tyytyväinen elämääni Mikkelissä, se on väärin. Jos joku sai käsityksen etten oo kiitollinen että mulla on täälläkin kavereita, se on väärin. Kiitos että ootte mun ystäviä, ootte tosi tärkeitä.