Mä olin helvetin törkee, ku lähdin. Mut jos sä luulet et se on mua kohtaan oikein, et mun seurassa et juurikaan tee mitää muutaku makaa sängyssä, ni oot ihan helvetin väärässä. Ja oon ilonen siitä, et sulla on hauskaa. Jaksat aina sanoo et sua kiinnostaa mun vointi, ja haluut auttaa, mut ootko kertaakaan kysyny mitä mulle kuuluu, haluanko mä puhua, tarviinko apua, jaksanko mä? Niimpä. Mut älä oikeesti turhaan vaivaudu.
Kaipa postaan sittenku fiilis kohenee, mm. just tosta kyseisestä stadinreissusta joka ei menny niinku piti ja aiheuttaa mulle tukehduttavaa ahistusta mm. nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti