Mä oon ulkopuolella vaik seison sisällä Jos oon jo kotona miten voi olla koti-ikävä

Viimepäivät kuvina. Laittautumista, kynttilöitä, Kiiraa, Venlaa. Suklaata ja paljon muuta hyvää syötävää. Totuttelua omaan itseensä. Pään selvittelyä ja hengailemista ilman housuja. Itkua pimeässä autossa. Onnellisuutta.

En oikein saanut nukuttua viimeyönä, sain inspiraation. Ja sain hiljennettyä aivot vasta kolmen aikaan. Tajusin olevani onnellinen. PMMP'n soidessa pääsi onnenkyyneleet. Voin sanoa, viime kerrasta on aikaa. Päätin sitten unettomuustuskissani kuvata äidin pikkukameralla. Taidan ottaa sen viikonloppuna mukaan ja todistaa reissun kuvilla. Kohta pääsen taas pois, ihanaa. Tunnin puhelu eilen sai miut hymyilemään, ja kauniit sanat. Kaikki on hyvin, oon niin onnellinen että olet osa mun elämää. Jos luet tätä niin muista, että olet ihana ♥

Kuuntelin yöllä Sannin uutta levyä, ja se on loistava. Jo Prinsessoja ja astronautteja teki minuun vaikutuksen, mutta koko albumin läpi kuunneltuani itkin ja nauroin. Niin loistava se oli.

Viimeaikoina kaikki on ollut jotenkin ihanaa. En ole enää niin hukassa itseni kanssa.

Pitkästä aikaa aurinko paistaa myös tähänkin risukasaan. Vaikka fyysisesti olen väsynyt, niin mieli ei ole.

Hei sisko lähde mun mukaan Voidaan kiertää koko maailma

Hei taas!

Ajattelin olla rikkomatta tätä jokailtaista postausrituaalia, vaikka vähän niin mieli tekikin kun ei oo hirvee höpöttelyfiilis. Mut eiköhän tää tästä!

Tosiaan käytiin Pielavesi-suurcityssä pari viikonloppua takaperin. Ihme ja kumma vietin koko viikonloppuni siellä, enkä paennut viereisiin kyliin (Maaninka jne.) Kyllähän tuolla nyt välillä käy mutta pidemmän päälle voi ruveta ahistamaan.

Voisin listata pari asiaa mitkä vituttaa:

1. Facebookissa tapahtuva Ask.Fm huoraus. Oikeesti, mua ainakin kyrsii ihan kunnolla kun joku linkkaa askinsa viiden minuutin välein etusivulle. Tai vielä pahempia nää, joiden kysymykset näkyy siinä… Huoh. Tietenkin blogissa mainostaminen on eri, joten klikkailkaa ittenne tosta sivupalkista mun ask.fm sivulle ja kysykää multa jotain, mulla on tylsää. Aina.

2. Oikeesti, miks syksy? Okei no on tavallaan kiva kun vähän viilenee, ei tarttee käyttää pelkkää toppia ja shortseja välttääkseen kuumuuskuoleman mut miks???? Miks pitää sataa vettä? Eikö se pirun kylmyys riittäis, vaan siihen lisätään vielä sade? Otti tänään ihan urakalla päähän venata bussia 20 minuuttia kylmässä, kesällä se ois ollu vaan kivaa.

Hassua, etten just nyt keksi tän enempää! EIKUN:

3. Ihmiset, joilla on joku ongelma mut ne valittaa siitä muille, ihan niinkuin se ei ois itse aiheuttama. Jep, fiksua vinkua ku oot ite asias kussu.

Julkaisen kuvapostauksen toivon mukaan ens viikolla, malttakaa siihen asti! Oon jo saanu suurimman osan jutuista kuvattua mutta laiskottaa niiden kohdalla, joita en oo vielä saanu taltioitua. Toivottavasti saan jonkun super inspiraation joskus tässä heheh.

Tänään on ollut hassu fiilis, aika onnellinen omalla tavallaan. En oo ainakaan kiukutellu kellekkään mikä on hyvä juttu.

Ja on positiivista että kello näyttää vaille yhdeksän, ja mua väsyttää! Yleensä oon vielä puolen yhden aikaan koneella ja sillonhan tunnetusti voidaan hyvästellä yöunet.

Ja loppukevennykseksi hieno kuva viime syksyltä, jossa skeittaan. Jokainen varmaan arvaa miten toi päätty? Kyllä, olin kivetyksellä perseelläni alta aika yksikön. En muuten voi olla ainoo jota naurattaa ihan sikana toi Minjan lyhyt peukku! :D

Nyt voitte sanoo mulle viikonlopuks hyvästit, Venla tulee Mikkelihoodeille. Varmaan palaillaan hirveen kuvaspämmin merkeissä sitten, koska meidän molempien lempiharrastuksiin kuuluu oman naaman kuvauttaminen… ;D

p.s. Ihana anonyymi viime postauksessa kysy, että mitä aineita käytän. En yhtään mitään, sori vaan.

But everything looks better when the sun goes down

Terve taas. Ajattelin ensin pitäväni blogitaukoa ens viikon alkuun asti mutta tässä sitä ollaan taas, heheh.

Oon aika hukassa nuppini kanssa, oon aika fucked up. Ehkä tää rauhoittuu tästä jossain vaiheessa, tai ainakin toivon niin.

Pakkomielteisesti pidän huonettani siistinä, koska tykkään tästä näin. Toisaalta tämä on ahistavan avara ja _valkoinen_, mutta sotkusena taas liian tunkkainen. Selkeetä, eikös?




Tässä mun menneiden päivien aktiviteetit ja muutamien tulevienkin. Haluaisin lukea ton viikonloppuun mennessä mutta oon vasta jossain sivulla 60.

On ihanaa istua kynttilän valossa ja kuunnella The Pretty Recklesia. Ja haaveilla, toivoa olevansa joku toinen. Aloitin karkkilakon ja tällä kertaa toivon onnistuvani. Odotan jo kovin synttäreitä, siitä tulee parhautta.



Mä haluan polttaa sillat, olla risainen. Haluan uusia ystäviä, kotibileitä, korvia huumaavan kovaa musiikkia ja kynttilöitä. Jotain muuta, kuin mitä elämäni nyt on.

Venla tulee perjantaina, ja silloin saan palan sitä elämää, jota haluaisin elää. Ystävä, jonka kanssa nauraa kovaan ääneen ei millekkään. Jonka kanssa puhua ei mistään. Olla äänekäs täydessä hiljaisuudessa. Tiedättehän, mitä tarkoitan?



Kaikki on jotenkin hullua. Kuukausi sitten en ois uskonut istuvani tässä enää. Mutta näin sitä vaan tässä vielä ollaan, sisällä sellainen määrä tahdonvoimaa ettei mitään järkeä. Nyt on sen aika.

Tiedättekö, mä olen kyllästynyt kotiin. Siis ei sillä, täällä on ihan mukavaa. Kuitenkin vietän täällä melkein joka päivän, yksin. Jos en löydä ihmisiä pian tästä paskakylästä, mun pää friikkaa. Ihan kuin se ei tekisi jo niin. 

Äiti ehdotti, että päästäisin jonkun pääni sisälle. Puhuisin. En tiedä osaanko mä avata suutani tuntemattomille? Jos joku kysyy mitä kuuluu, sanon vaan ihan hyvää ja hymyilen kauniisti päälle. Hyvää vai? Kutsutko sä tätä freakshowta hyväksi?


I
kävöin sitä, kun saan olla sekaisin. Ikävöin sitä, kun astun junasta ulos uudessa kaupungissa ja mua vastassa on hymyilevät, tutut kasvot. Enkä tarkoita mitään tiettyjä kasvoja, kaipaan vaan ylipäätään sitä kun joku kutsuu mut luokseen Mikkelin ulkopuolelle. Kun mä pääsen elämään. Koska tässä kyläpahasessa sitä ei mulle ole. Elämää.

Seikkailuvietti on suuri, sydän huutaa retkeä ja romanssia, kaukana täältä.

Jos suunnitelmat menevät hyvin, hyppään sunnuntaiaamuna junaan. Palaan jo illalla, mutta edes jotain. Ja seuraavana viikonloppuna kutsuu Joensuu ja holtiton rakkaus. Pitkästä aikaa.

Nauttikaa elämästä, minäkin aion pian. Siihen asti nautin tästä sekavuuden tunteesta, joka sisällä velloo. Jonka olen kehittänyt itse. Welcome to my nightmare.

 Taste me, drink my soul
Show me all the things that I shouldn't know
And there's a blue moon on the rise

 And I don't know where I am
And I don't know what I'm into
And I don't know what I've done to me

I don't even want it
Then I turn around and think I see
someone that looks like you

I'm free as my hair

Kuten varmaan muutamaan otteeseen blogissa on tullut selväksi, hiukset on mulle aika sydämen asia. Joten, miksi en omistais kokonaista postausta niille? Niitä, joita ei hiustenhoito yms kiinnosta, voi varmaan skipata koko homman.

Rakastan kaikkea hiuksiin liittyvää. Leikkausta, värjäystä, laittoa. Leikkausta en kyllä hirveesti oo päässyt harrastamaan (sitten ala-asteen, anteeks Marissa), mutta värjäystä ja laittoa sitten sitäkin enemmän.

Oman tukan värjään ja leikkaankin aina itse, poikkeuksetta. Tai lähes poikkeuksetta, silloin tällöin päästän siskon käsiks mun hiuksiin jos en ite osaa värjätä tietyllä tavalla. Mut varsinkin tämmöstä yksväristä tukkaa käsittelen aina ite. En tajua miks maksaa jollekkin kampaajalle 50e siitä et se vetää mun tukan mustaks ja leikkaa latvoja ku osaan tehä sen ihan ite? :D

Oon elämäni aikana ihan muutaman kerran värjäyttäny tukkaani. Monille se tuntu olevan jopa jonkintasoinen järkytys, kun kolmosluokkalainen pellavapää Nita tepasteli luokkaan räikeänpunaiseksi (tai siltä se ainakin silloin tuntu) tukassaan.

Sen jälkeen mut ollaankin nähty vaikka minkävärisessä tukassa. On ollut sinistä, punaista, kaksiväristä (toiselta puolelta punainen ja toiselta vihreä…KYLLÄ), pinkkiä (rakkausväri ♥), blondia, mustaa, ruskeaa, oranssia and the list goes on. Taisin olla tän värjäysbuumin kanssa villeimmilläni pari vuotta sitten, se oli sitä aikaa kun äitiä ei oikeestaan enää kiinnostanut koska oma tukka ja olin jo sen verta vanha ja olin oppinu ite lätkimään kaiken värin mun päähän. Lähti niin sanotusti mopo käsistä heh.

En kuitenkaan oo hetkeekään katunu kyseisiä kokeiluita. Oon sitä mieltä, että hyvä vaan, oon nimittäin sitä kautta löytäny ne värit jotka sopii mulle parhaiten ja joista eniten tykkään. Koen näihin kuuluvan punainen, blondi, musta ja pinkki. Ei oikein nuo muut shokkivärit enää iske, paitsi en tiiä miltä näyttäis kirkuvan liila tai sininen tukka…. !

Tein kuitenkin pari kollaasia tukanväreistä ja –malleista, jotka mun silmää miellyttää.

Eli pitkä ja laineikas hippitukka, puolipitkä lyhyt malli kunnon kiharat ja myös rastat tietyissä määrin näyttää mun silmiin hyvältä. Ja tottakai tommonen ylitupeerattu pehko, ah että.

No juu. Nää nyt on suurimmaks osaks vaan haaveilua, joten eiköhän palata takaisin tähän mun omaan tukkaan!

Tässä on ainoot tuotteet, jota omaan tukkaani tunnen. Muutama sana jokaisesta:

1. Schwarzkopf Gliss Hair Repair with Liquid Keratin. Eli siis hoitoainesuihke. Suihkuttelen tätä tukkaan aina suihkun jälkeen, jättää kivan pehmeeks tukan mutta sitku tukka kuivuu niin ei huomaa et ois laittanu yhtään mitään. En sit tiedä auttaako tää yhtään mitään mut katellaan…

2. Proffs Super Extra Strong hairspray. Tää on yksinkertasesti parasta hiuslakkaa ikinä. Pitää tupeeraukset pystyssä joka menossa (tiedän mistä puhun, nimittäin mun vakio keikkalakka!) eikä pikkusade vaikuta mitään. Tästä ei oo mitään pahaa sanottavaa, ei tee hiuksista semmosta levyä ja ah parhautta. Ja tällä pystyy myös tarpeen tullen suoristamaan hiuksia, on testattu!

3. L`oréal Paris Elvital Extraordinary Oil. Eli siis hoitava hiusöljy. Ensimmäisen kerran törmäsin kyseiseen tuotteeseen eksän kautta, ja sit totesin sen itsekkin loistavaks. Hölvään tätä tukkaan usein suihkun jälkeen hiusten kuivuttua. Ja tosiaan kannattaa pistää vaan latvoihin, ja jos ne on kuivat. Nimittäin jos se tukka ei imase tota nii jää aika mielenkiintosen rasvasen näköseks. Sen takia harvoin käytän tota silleen ennen lähtöö johonkin, vaan just illalla suihkun jälkeen.

4. DermaSyd FrizzFree Straightening spray, eli lämpösuoja/suoristussuihke. En tykkää pistää tätä suoristaessa tukkaan koska tuntuu et tätä menee helposti liikaa ja se jää tosi ällöttävän tuntuseks. Käytänki tätä vaan silloin harvoin ku föönaan tukkaa.

Tässä on ainoo musta hiusväri jolla tukkaani värjään. Oon todennu tän parhaaks, joten miks vaihtaisin?

Oon oman tukan suhteen suhteellisen laiska. Tässä kuitenkin muutamia esimerkkejä, miten sitä laitan:

Tupeeraan hullusti, harjaan taaksepäin ja lakkaa päälle…

Tupeeraan tosta päältä ihan ylös tolleen PUFFF ja sit jokapuolelta vaan pystyyn (tän teen sillointällöin tasaottiksen kanssa ja sillointällöin otsatukka sivussa)…

Sitten tää, kevyt tupeeraus sivuotsiksella…

Kokeilin myös tämmöstä ampiaispesätukkaa yks päivä, enkä oikeen tiedä tykkäänkö vai enkö…

… Ja sitten tottakai tää tavallisen tylsä, lättätukka tasaottiksella.

Näiden lisäks mun tukkavaihtoehtoihin kuuluu ponkkari, jommallakummalla otsiksella.

Nyt viimeaikoina oon pitäny paljon sivuotsista, koska varsinkin koulun keittiöpäivinä se on paljon helpompi pyyhkästä myssyn sisään kuin tasaottis. Tykkään kuitenkin molemmista paljon!

Nyt kysymys, kiinnostaisko ketään mistään näistä kampauksista tarkempaa tutoriaalia? :) Voisin kuvata sen teille vaikka ensviikoks.

Mut eiköhän tässä oo juttua tälle kerralle, katotaan missä merkeissä seuraavan kerran palaillaan! Heihei ♥ Jättäkää jotain kommenttia niin tuun iloiseksi!

Just another psycho

On ihan super pelottavaa miten heikosti loppujenlopuks hallitsen itseni.

En osaa pitää edes mun ajatuksia kasassa. Koitan olla ajattelematta jotain mikä satuttaa, mutta silti se puskee mun mieleen joka helvetin kerta, kun sen ei pitäis. Ehkä tän takia mun on vaikea päästä yli ihmisistä, tapahtumista ja tunteista.

Oon myös ihan armoton mielihalujen uhri. Jos mun pää päättää haluavansa jotain, sille ei pistetä vastaan. Oon huomannu tän esimerkiks herkkujen ja tukanvärjäyksen suhteen.

Normaalisti huolehdin mun hiusten hyvästä kunnosta ja oon ihan kriittinen niiden suhteen, mut kun saan päähäni (heeheh) uuden hiusvärin, kiinnostus lakkaa. Saatan helposti heittää päähän kaks vaalennusta päivässä. Tai niinkun kerran, vaalensin punasta tukkaa pois just kahdella värillä, meni hermot ku se ei vaalentunukkaan ja heitin MUSTAN päälle. Nainen, mikä logiikka kun tavottelet blondia ja viskaatkin mustan päälle?

Nytkin himottais taas blondi tai varsinkin räikeenpinkki tukka, mutta oon päättäny pitää itteni ulkopuolella niistä. Tukka ei vaan kestäis enää.

Kaikkein pahin taitaa kuitenkin olla mun kyky suuttua. Siis oikeesti, saatan suuttua ihan pikkuasioista. Ja kun suutun niin siitä on leikki kaukana. :D

Usein musta tulee nopeesti ihan naurettavan vihanen. Ei tarvita kun pikkuasia niin alkaa kiehumaan yli. Ja kun kiehuu yli niin sit lähtee tavarat pitkin seiniä ja ovet paiskoutumaan. Oon tainnutkin kertoo siitä, kun potkasin mun huoneen oveen lommon isoveljen aukoessa päätään mulle? Tai kun suutuin äitille ja heitin kaikki mun levyt seinään ja kaadoin tuulettimen?

Mä en tiedä mistä tää tempperamenttisuus johtuu mut ois kiva saaha siihen jotain rauhotusta. Voin sanoo ettei se elämä mun kanssa oo helppoo, mut ei se oo mulle itellenikään hirveen helppoo. Hävettää aina kun pikkuasiasta rupeen riehumaan ja usein se päättyy siihen et itken vuolaasti niinku pikkulapsi ja kaipaan jotakuta lohduttamaan.

Näiden piirteiden vuoksi oon todennu että oon ehkä turhan vaikee muille käsiteltäväks. Kuka jaksaa kattoo sitä ku en saa jotain tavaraa ja nyyhkin sen takia? Tai kun mulle huomauttaa jostain niin viskon kamat seinille? Ehkä on vaan parempi pitää toiset ulkopuolella tästä niin säästyvät paljolta pahalta.

Kertokaa tekin, löytyykö keltään samanlaisia sekopääpiirteitä? :D

It took a funeral to make me feel alive

Perjantai 13. ei ollut mulle mitenkään normaalia epäonnisempi päivä.  Aamulla myöhästyin bussista ja päivällä löin mun varpaan imuriin. Siitä lähtee ehkä kynsi irti. Säikähdin niin paljon vuotavaa verta, että itkin. 

Torstaina Kiira söi mun kengät, ne oli ainoot kengät ja vielä ihan uudet. Ne mustat tennarit. Tyhmä koira.

Perjantaina katsoin Pewdiepien videoita, se on oikeesti aika tosi hauska mies. Ja herttainen. 

SIXX:am on suuressa kulutuksessa. Tekee mieli lukea Heroiinipäiväkirjat pitkästä aikaa

.

Eräs ääliö onnistui eilen ärsyttämään mua niin paljon (ja olen edelleenkin ärsyyntynyt, että terveisiä sinne jos tunnistat itsesi) että siivosin huoneeni. Harvinaista.



Ärsyttää ihmiset. Oikeesti. Varsinkin miehet. Ääliöitä kaikki, en puhu enää ikinä kellekkään. Eikun…


 
Jos huomiseksi saisin aikaseksi esittelypostauksen näistä venytyskoruista.

Haluisin kirjoittaa päiväkirjaan mutta en ikinä muista. Enkä osaa. Haluaisin myös valokuvia huoneeseen esille jotenkin kivasti, kellään antaa mitään ideoita?

Oikeestaan aika rentouttavaa että tää huone on nyt siisti. Viimeisetkin muistot on nyt pyyhitty.

You can't quit until you try
You can't live until you die
You can't learn to tell the truth
Until you learn to lie

You can't breathe until you choke
You gotta laugh when you're the joke
There's nothing like a funeral to make you feel alive

Koruja

Heips ! Ei nyt oo mitään hirveenmoista postausta luvassa, ajattelin huomenna postata ihan kunnolla mut nyt tämmönen mainostus.

Eli siis ! Sain tänään mun venytyskorut ja koska ne on 16mm, en tee näillä mun 14mm enää mitään. Joten myyn ne.

Mietinkin että oisko täällä ketään kiinnostuneita ostajia? Toinen sininen spiraali ja punaset silikonitunnelit on jo menny.

Tunnelit ja violetit plugit on 2e/yks kappale ja 4e/pari, ja spiraali 4e yksittäin siis. Spiraalit ei oo ollu korvassa kertaakaan, ja pastellikorutki vaan muutaman kerran.

Pistäkää kommenttia tai vaikka yksityisviestiä facessa (löytyy tosta esittelyosiosta blogin sivussa !) jos kiinnostais :)

Palaillaan siis huomenissa jonkun järkevän jutun parissa, moido!