En tiedä, miten muotoilisin tän postaamattoman ajan sanoiks. Oon kokenut mun elämäni parhaimpia hetkiä, oon eläny sitä elämää mitä haluan elää vielä joskus, miinus koulu. Koulu ei edelleenkään jaksa kiinnostaa mitenkään päin. Tiiän, että pitäis kiinnostaa. En vaan voi sille mitään et puolet mieluummin mä oon menossa jossain muualla, kun kyyhötän siellä.
Alotetaan vaikka sillä että olin Hellsingissä 2.-4.12. Petran luona, jonne myös Paula tuli. Perjantaina ei tehty oikeesti mitään järkevää, kuhan oltiin vaan ja katottiin Criss Angelia. Rakastuin siihen(kin) mieheen taas. Lauantai olikin sit astetta tapahtumarikkaampi, oltiin nimittäin katsomassa Muddy Bonesia Ruohis rockissa Tiinan, Iipan ja Hannan kanssa. Draamaa siitä illasta ei puuttunu, mutta se juttu on puitu jo, enkä aio tänne siitä puhua. En myönnä itkeneeni silmiä päästäni asematunnelin Mäkkärillä. Sitä sattuu. Sunnuntaikin oli aikamoista lagausta, olin saanut kimppuuni flunssan joka johtui siitä, että lauantaina satoi vettä ja mun tennareiden pohjassa on reikä. Kaikenlisäks olin pelkällä nahkatakilla, jonka alla oli t-paita. No sillon värjättiin vähän hiuksia.
Kuva on tosin otettu vasta tänään, feat. Pepe.Maanantaina koittikin jo mun lähdön aika, jota en olis halunnu kokea todellakaan. Mä tunnen kuuluvani Helsinkiin. Haluan elää siellä. Siellä on kaikki ihmiset, siellä on just se oikee fiilis.
Lähdin sieltä siis tosi ristiriitaisin fiiliksin. Petra ja Paula saattoivat mua junaan, tosin Paulan juna lähti tunti ennen mun junaa. Emerik tuli myös saattamaan mua. Kun mun junan oli aika lähteä (asemalla oltiin venattu se tunti siis, oli aika hupaisaa:D), multa meinas päästä itku. Rutistin Petran ja Emerikin kuoliaaks ja menin junaan. En oo koskaan itkeny tommosen takia, muttan sillon itkin.
Viimeviikon keskiviikkona oltiin katsastamassa Hardcore Superstar Jyväskylän Lutakossa. Aamulla puol ysi ylös, tosi nopee laittautuminen ja vähän yli ysi liikkeelle. Pinja meni käymään tuttujensa luona, jonka ajaks mä ja Hannamari meinattiin aluks mennä jonottamaan. No, siellei ollu muita ja sää oli tautisen kylmä, joten päätettiin mennä vielä hengaamaan Matkakeskuksen Heseen.
weheartit.com
Sittenku Pinja tuli niin lähdettiin jonottamaan. Jonotettiin tosiaan se 8 tuntia yhteensä. Näin siellä muutaman tutun ja tutustuttiin myös uusiin, helvetin upeisiin ihmisiin.Lämppärit ei välttämättä ollu just sitä omaa musamakuaan. Ammotrackin laulajan letistä lenti vettä/hikeä meidän päälle, kiitos tästä ♥ Avatarin laulaja oli oikeesti helvetin pelottava! Tos vaihees oli jännitys jo noussu huippuunsa, ja siinä vaiheessa, kun keikka alko, meinasin ruveta itkeen. Se oli liian hieno tunne. Settilista oli seuraavanlainen:1. Sadistic Girls
2. Guestlist
3. Kick On The Upperclass
4. Medicate Me
5. Dreamin' In A Casket
6. Wild Boys
7. Silence For The Peacefully
8. This Worm's For Ennio
9. Beg For It
10. Run To Your Mama
11. Liberation
12. My Good Reputation
13. Bully
----
14. Still I'm Glad
15. We Don't Celebrate Sundays
16. Last Call For Alcohol
17. Moonshine
Voin sanoo, että olin harvinaisen tyytyväinen! Ei oikeestaan yhtään ollu semmosta biisiä, mistä en pitäis. Last Call For Alcoholin aikana tapahtui jotain, mitä en ois ikinä uskonu. Me päästiin parin kaverin kanssa lavalle.
Siinä me. Toi punatukkanen on yks niistä, joita en tuntenu sieltä lavalta. :'D Mut joo, eli Martin alko ottaa meidän puolelta porukkaa lavalle. Ensin se otti mun kaverin vierestä, enkä ees aluks tajunnu et mitä tapahtuu, kunnes se osotti mua ja viitto lavalle. Meitä tai olla yheksän vai kaheksan siellä yhteensä. Meidän piti laulaa Last Call For Alcoholin vika kertsi ja sit ne huudot siitä lopusta. Voin sanoo et oli hemmetin upeeta. Multa meinas lähteä taju kun pääsin lavalle, ja näytettiin jokanen aika jäätäviltä. Silti, kun lähettiin lavalta, Jocke katto mua ja mun kaveria ja tokas vaan että: "Pretty girls!"Sit taidettiin tunnin verran venailla bändiä ulkona mut kun ketään ei näkyny, lähdettiin kyydillä Mikkeliin ja olin vasta neljän maissa himassa. Ei muuten, mut viideltä oli herätys ja torstaina oli sit joulukonsertti. :'D Mut se meni kaikesta huolimatta hyvin, ja sehän on pääasia!
Keikalta tarttu mukaan kiertuepaita, jossa on pääkallo sähkötuolissa, ja teksti 'Party ain't over ...'til we say so!' ja lukee toki myös bändin nimi, ja selässä on sit kiertuepäivämäärät ja -paikkakunnat.
Oon tunkenu ulos mun päästä kohta tunnin verran, kello on semmoset 03:14. Päätin jo etten nuku tänä yönä. Meen puolekstoistatunniks kouluun ja tuun sit kotiin nukkumaan. Kohta on jouluki. Ei tunnu yhtään siltä.
Pakko vielä lisätä, että tuntuu siltä, etten kuulu Mikkeliin. Veri ja sydän vetää kohti Helsinkiä. Tai edes lähemmäs sitä. Pois Mikkelistä.
