But everything looks better when the sun goes down

Terve taas. Ajattelin ensin pitäväni blogitaukoa ens viikon alkuun asti mutta tässä sitä ollaan taas, heheh.

Oon aika hukassa nuppini kanssa, oon aika fucked up. Ehkä tää rauhoittuu tästä jossain vaiheessa, tai ainakin toivon niin.

Pakkomielteisesti pidän huonettani siistinä, koska tykkään tästä näin. Toisaalta tämä on ahistavan avara ja _valkoinen_, mutta sotkusena taas liian tunkkainen. Selkeetä, eikös?




Tässä mun menneiden päivien aktiviteetit ja muutamien tulevienkin. Haluaisin lukea ton viikonloppuun mennessä mutta oon vasta jossain sivulla 60.

On ihanaa istua kynttilän valossa ja kuunnella The Pretty Recklesia. Ja haaveilla, toivoa olevansa joku toinen. Aloitin karkkilakon ja tällä kertaa toivon onnistuvani. Odotan jo kovin synttäreitä, siitä tulee parhautta.



Mä haluan polttaa sillat, olla risainen. Haluan uusia ystäviä, kotibileitä, korvia huumaavan kovaa musiikkia ja kynttilöitä. Jotain muuta, kuin mitä elämäni nyt on.

Venla tulee perjantaina, ja silloin saan palan sitä elämää, jota haluaisin elää. Ystävä, jonka kanssa nauraa kovaan ääneen ei millekkään. Jonka kanssa puhua ei mistään. Olla äänekäs täydessä hiljaisuudessa. Tiedättehän, mitä tarkoitan?



Kaikki on jotenkin hullua. Kuukausi sitten en ois uskonut istuvani tässä enää. Mutta näin sitä vaan tässä vielä ollaan, sisällä sellainen määrä tahdonvoimaa ettei mitään järkeä. Nyt on sen aika.

Tiedättekö, mä olen kyllästynyt kotiin. Siis ei sillä, täällä on ihan mukavaa. Kuitenkin vietän täällä melkein joka päivän, yksin. Jos en löydä ihmisiä pian tästä paskakylästä, mun pää friikkaa. Ihan kuin se ei tekisi jo niin. 

Äiti ehdotti, että päästäisin jonkun pääni sisälle. Puhuisin. En tiedä osaanko mä avata suutani tuntemattomille? Jos joku kysyy mitä kuuluu, sanon vaan ihan hyvää ja hymyilen kauniisti päälle. Hyvää vai? Kutsutko sä tätä freakshowta hyväksi?


I
kävöin sitä, kun saan olla sekaisin. Ikävöin sitä, kun astun junasta ulos uudessa kaupungissa ja mua vastassa on hymyilevät, tutut kasvot. Enkä tarkoita mitään tiettyjä kasvoja, kaipaan vaan ylipäätään sitä kun joku kutsuu mut luokseen Mikkelin ulkopuolelle. Kun mä pääsen elämään. Koska tässä kyläpahasessa sitä ei mulle ole. Elämää.

Seikkailuvietti on suuri, sydän huutaa retkeä ja romanssia, kaukana täältä.

Jos suunnitelmat menevät hyvin, hyppään sunnuntaiaamuna junaan. Palaan jo illalla, mutta edes jotain. Ja seuraavana viikonloppuna kutsuu Joensuu ja holtiton rakkaus. Pitkästä aikaa.

Nauttikaa elämästä, minäkin aion pian. Siihen asti nautin tästä sekavuuden tunteesta, joka sisällä velloo. Jonka olen kehittänyt itse. Welcome to my nightmare.

 Taste me, drink my soul
Show me all the things that I shouldn't know
And there's a blue moon on the rise

 And I don't know where I am
And I don't know what I'm into
And I don't know what I've done to me

I don't even want it
Then I turn around and think I see
someone that looks like you